TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

maanantai 21. tammikuuta 2013

TEKISI NIIN MIELI...

On asioita, joita havainnoin päivittäin, viikottain, kuukausittain ja vuosittain. Jotenkin tuntuu, että laulan samaa laulua, aina uudestaan. Kiinnostaako ketään enää minkään vertaa, onkohan rouvalla levy juuttunut? Niin kuultu, niin kuultu.

   Tässäpä muutamia asioita, joita tekisi mieli kertoa, mutta sitten ajattelen, että johan tuota vuonna 2010, 2011 ja oliko 2012 ja jopa 2013 olen siitä kirjoittanut. Mitäpä tuota enää...

Tekisi niin mieli... kirjoittaa...

-aamun sinisistä hetkistä ja luonnon upeudesta, henkäilen ikkunan  ja kameran linssin läpi, upeaa
-valoista ja varjoista, niin luonnossa kuin mielessä
-pakkasesta, kivasti paukkuu, autoakin lämmitetään ja sitten ne tyypilliset lämmitysroikka-jutut
-eläimistä, joka päivä jotain uutta, ihania, aitoja, vilpittömiä, tärkeitä, ärsyttäviä
-saunomisesta, toistuu usein ja puhelinmyyjäkin jo luulee että porukka valehtelee, eihän sama ihminen voi joka päivä olla aina saunassa, mutta kun voi
-kirjoittamisesta, no olenhan siitä jauhanut tänäänkin
-pelosta, niin pelottaa yhä, se on arkeamme
-mahdollisuuksista, koen niitä yhä ja haluan niihin uskoa
-hoidoista, jatkuu joo ja sitten odotetaan hoitovastetta
-tuloksista, joo niitähän tässä, ainakin neljän viikon välein
-omasta huuhailusta, voiko se enää ketään kiinnostaa, tiedetään
-yksinäisyydestä, hah, voiko tuommoinen puhekone olla yksinäinen
-liikkumisesta, johan on aikakin tehä tuolle massalle jotain, kai se on vain suun liikkumista syödessä, kun ei tuloksia näy
-rahasta, mikäs se tukijaisilla ollessa
-jaksamisesta, ainakin se jaksaa jauhaa
-parisuhteesta, siis mikä se on
-imuroinnista ja siivoamisesta, luulee että on ahkerakin, mutta laiska töitänsä luettelee
-ruokavaliosta, yhä vedetään vähämikrobisella, mutta mitäpä tuosta, joulukuussa antoi lapselleen kylmäsavustettua lohta, lääkäri puisteli päätään ja huokaisi, ei kannata lipsua kun ei koskaan tiedä mitä edessä
-lääkkeet, johan noita menee, päänsärkyjä ja peitteitä suussa, jotka haluaa tulkita positiiviseksi käänteishyljinnäksi
-koulumenestys, mitä se tuostakin hehkuttaa, lapsiansa kehuu, johan tuo viime vuonnakin asiaa avasi
-huolesta, mitä se nyt tuotakin, eipä tunnu huolia olevan, jonninjoutavia huuhailee
-omasta mielenterveydestä, onko sillä joskus sellainen ollut
-miehestä, johan tuo aamulla kertoi sen kuorsaavan
-onnellisuudesta, taitaa olla hukassa, tai kokee mitä ihmeellisimmissä asioissa
-kateus, viha, ketkeruus, kuuluu ja paistaa kaivolta kotia, pitäis vaan sisällään
-vertaistuki, ahdistaa olla sille sitä ja sitten se jaksaa olla luukuttamassa omaa faktaansa, muka tukea muita
-ymmärrys, yrittää muka ymmärtää itseään, perhettään ja samalla sanoo, ettei kukaan voi sanoa, että ymmärtää tai tietää miltä tuntuu
-saippuoista, miten joku jaksaa niitäkin analysoida ja haistella
-lahjoista, luulee omaavansa lahjoja, mutta tajuais olevansa amatööri ja lopettaisi asiasta jauhamisen
-taideterapia, mitä se sitäkin, kunhan tuhertaa lapsen lailla, teoriaa vailla
-fantasioista, siis mistä, kunhan ei avaa fantasioitaan täällä, posket punoittaa jo välillä muutenkin
-ajasta ja odottamisesta, laittais nyt moisen sosemyllyyn ja olisi tyytyväinen, eikai odottaminen nyt tuskaa ole
-kärsivällisyys, sitä ei taida tuossa huushollissa pahemmin olla
-vihkoista, siis eihän se ole ollenkaan terve, jos vihkoja haistelee ja silittelee
-kiitollisuudesta, siitäkin saa makupaloja joka ainokainen päivä
-avuttomuudesta, halki poikki pinoon jos itse tehdä voisi jotakin
-toivosta, onneksi se on olemassa, myös jokaisessa päivässä
-tappeluista, kukakahan se eniten käämejä polttaa
-eriarvoisuudesta, taas sama laulu
-huolesta kuinka muu perhe voi, lakisääteistä joo, johan ne kaikki kolme kerran pääsi huhtikuussa kolmeksi vartiksi, johan sitä siinäkin, kuulemma hyvät kotikonstit, kukahan lie keksinyt
-hauskuudesta, luulee olevansa sanaseppo vitsiniekka ja hauskakin, kunhan säälistä mukana yritetään
-illan sinisistä hetkistä ja upeasta punaisesta taivaanrannasta, jota vasten lumiset puut taipuu, sama laulu, ihan sama onko se aamu vai ilta, johan se toissa vuonna nähtiin ja kuultiin
-rentoudesta, taitaa olla allekirjoittaneelle tuiki tuntematon käsite, voi miespoloa ja lapsipoloja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti