Olen nyt vähän hymistellen omia ajatuskulkujani miettinyt. Kuinka sama tilanne voi kuukaudessa saada aivan toisenlaisen perspektiivin. Mutta hyvä jos saa, sekä tuntuu paremmalta. Kuukausi sitten saadut 0,17 lyppivastaukset saivat minut ahdistuneeksi ja muutuin lommoiseksi pääläriksi. Nyt kuukautta myöhemmin lähes sama tulos 0,15 saa minut tuulettamaan ja hihkumaan onnesta. Voinko näin kokea ja toimia? No miksen voi, toimin myös. Itselle ja koko tilanteelle on todella tärkeää ja voimaannuttavaa se, ettei klooni ole ainakaan kasvanut. Eli saamme olla todella tyytyväisiä ja hehkuttaa tilannetta. Meillä on siihen täysi syy ja oikeus. Vaikka matkaa nollille on niin kuin hiukan vielä jäljellä, mutta suunta on oikea tämän perusteella. Hihkutus!
Tänään olen päässyt hieronta-liukukuppaus-hoitoon, teki niin nannaa. Kävimme myös pelaamassa sulkapalloa. Siellä toisin nuppini pimeni, ehken olisi heti liukuvan kuppauksen jälkeen saanut rehkiä. Lisäkelasin aihetta siis vasta ja nyt. Kävin myös saunassa äsken, oisinkohan sitäkään saanut... Sillä vieläkin on hiukan höntti olo. Mitenhän minä lisäkelaan kaiken aina viiveellä, ensin teen ja sitten hiukan ajattelen olisiko saanut. Olen lähdössä akkaporukalla elokuviin, naapurikaupunkiin. Vähänkö kiva suunnitelma, milloinkahan viimeksi olenkaan elokuvissa käynyt. "Juoppohullun päiväkirja", saankohan sieltä jotain hulluhtavia vaikutteita. Paas kattoo, kauheaa jos tähän omaan kelaamiseen vielä tarttuu vaikutteita jostakin toisen tyyppisestä hulluuden muodosta. Millainen huuhaa sitten olen.
Kappas aikarauta repii, jotta pitää lähteä. Muu sakki jää tänne sättimään, mikä kuuluu kenenkin toimenkuvaan. Kaikkien toimenkuvaan näkyy kuuluvan kännyköillä pelaamiset ja lötköily. Tiskikone odottaa tyhjentäjäänsä. Kuulin uhkauksen, että seitsemältä nukkumaan, jos ei tapahdu... En siis jää kuuntelemaan. Tsao!
P.S. Sen verran mainittakoon, etten saanut elokuvasta vaikutteita. Sen katsottuani pidän kyllä itseäni jopa enemmän kuin täysijärkisenä, verrattuna elokuvan sankareihin. Loistavia rooleja, mielenkiintoisia kuvakulmia, mutta ennen näkemättömän sairaalla tavalla. Minun mielikuvitukseni käyttö ei ole mitään tuollaseen verrattuna, mistä moiset ideat ovatkaan kummunneet, mietin elokuvan aikana aika usein... Olihan sellainen pläjäys, että eiku maailmanlaajuiseen levikiin vaan... Mitähän mieltä ihmiset sen jälkeen suomalaisista olisi. Huh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti