SAVOTTA

Tämän päivän tulevat urakat, hommat tuntuvat tällä hetkellä isolta savotalta. Toisaalta olen aina pitänyt isoista sovotoista, juhlien ja kemujen järjestämisestä. En vain tunne saavani itseäni käyntiin. Tai todellisuudessa käynnistyin tänäkin aamuna liian aikaisin, nyt olen jo urvahtamaisillaan. Takana on jo viisi tuntia tätä päivää, vaikka kello ei ole vielä kymmentäkään. Mutta kokoan tässä itseni urakkahommiin, kunhan viimeinenkin lapsi lähtee kouluun.
Reetta on soitellut minulle lyhyesti, äkäisesti ja naristen. Kyselin Pasiltakin, mikä on. Ei tiennyt sekään. Taisi pimu vain nousta väärällä jalalla. Onhan se epätietoisuus lapsellekin raastavaa, kun ei huomisesta tiedä. Pääseekö kotiin, mitkä on veriarvot, kauanko voi olla kotona? Paljon kysymyksiä. Vailla vastauksia. Niin mielelläni haluaisin antaa oikeita vastauksia ja lupauksia, jotka voin pitää. Mutta en voi. Minulla ei ole oikeita ja selkeitä vastauksia. Minullakin on muutama kysymys...
Siniset bileet tulossa, kuulemma. Kuinka mangopiltistä saa sinistä? Nimittäin neiti haluaisi sinisen juustokakun. Liina, servetit, mukit, booli, koristelut vielä sinisenä luonnistuu, mutta juustokakku? Tessaa jännittää suunnattomasti juhlat, odotuttaa. Vihjailin olevan aika paljon puuhaa ennen sitä. Siihen neiti ehdotti minulle nousemista huomenaamulla ylös jo kuudelta, että ehin kaiken. Lähinnä tarkoitin neidin omaa panosta. Kysyin onko porkkanapiirakka juustokakkuun verrattavissa, sillä siinäkin on juustoa pinnassa. Entä mokkaruudut? Ei kuulemma ole suklaabileet. Ajattelin isoa pellillistä kerralla, valmistuisi nopeammin. Paas katsoo, mitä ideatykki keksii koulupäivän aikana. Kivaa, että on välillä juhlaankin aihetta.
Iskias repii jälleen kankusta. Viimeksi iski tuplien synttäreitä laittaessa. Tessa toivoikin, etten taas saisi sitä koukkukohtausta, koska se on vaikeaa kestettävää kaikille. Totta. Syyn tiedän jälleen. Olin saappaisillaan pitkään eilen tuolla kylmässä vedessä ja suihkulähteessä. Pyöräilin myös pitkiä matkoja. Täällä oli hyytävä kevätsää. Vanahaa alkaa heti kolottamaan jostakin. Kropassa tuntuu kivasti myös haravoinnit, vedenkannot ja ulkoilut. Ne ovat kivoja kipuiluja ne. Mutta tuo iskiasjumi meinaa siepata. Se nyt taas tästä puuttui.
Aamuviideltä pakkasta oli vielä liki kolme astetta. Suihkulähteessä oli kauniita jääteoksia, lumpeissa ja reunakasveissa. Jotenkin koomista, että suihku senkuin pulputtaa ja vesi ympärillä vetää jäihin. Olisi ollut upea taideteos, mikäli suihkukin olisi jäätynyt kauniille kaarille. Mutta olisiko silloin myös pumppu leikannut kiinni, ehkäpä. Tekniikasta puheenollen, eilen unohdin jälleen yhden vivun vetäisemisen. Ja niinkuin lapset minua jatkuvasti asiasta muistuttelevat. Nimittäin auton käsijarru-vipu.
Ajoin auton talliin, kasasin kamppeet ja raahauduin niiden kanssa sisälle. Keittiön ikkunasta sitten huomasin auton tulleen tallista ihan itse ulos. Silleen puoliväliin ja peruuttamalla. Mitä ilmeisemmin vipua ei ollut nykäisty, ainakin tytöt tekivät diagnoosin. Onneksemme meillä on avonainen talli, ilman ovia. Pian auto tulisi oven läpi, jos olisi umpitalli. Outoa, kuinka joskus tapahtuu tuollaista. Pyöriikö maapallo joskus eri vauhdilla, vai mistä se johtuu. Lapset kyllä tiesivät heti vastauksen, se johtuu äidistä. Kerran olin tankaamassa autoa. Siinä tankatessa auto lähti vierimään, lapset sisällä. Minä venyin letkun kanssa perässä. Onneksi muita autoja ei ollut silloin tankilla, olisi pian rytissyt. Onneksi lapsilla leikkasi ja joku heistä ponkaisi vetämään vivusta. Kyllä minä tajuan asian kun on selkeä vastamaa, mutta pohojanmaallahan on aakeeta tasaista ja laakeeta.