LETKEYTTÄ

Pehmo kun olen, niin annan koirienkin nauttia kevään merkeistä. Kävimme iltalenkillä. Päästin elikot vapaaksi, luonnon tilaan. Luonnon tilassa oli paljon risuja, kyntöpeltoja, västäräkkejä, hajuja, juoksua ja muutama tulviva ojakin. Hyvä homma, että huolehtivat omasta pesustaan, mutta eivät tajua milloin ei enää pompita välttipelloilla. Olivat hengästyneitä, mutta onnellisia. Viime aikoina olen noista seikoista johtuen lenkityttänyt hihnassa ja pyöräteillä. Tänään olen ollut letkeällä mielellä, joten olkoot sitä koiratkin.
Reetta ja Pasikin ovat olleet letkeitä, hyväntuulisia. Se tarttuu. Pasi oli toistaiseksi läpäissyt kaikki vaadittavat testit, esim aids:ia ei ole. Huh! Eikä maksakirroosia, pumppukin toimii, mies on kunnossa.
Reetan crp on laskenut noin neljäänkymppiin, ei kuumetta, kotiutus ehkä häämöttää loppuviikosta. Leukkarit ovat alkaneet viimeinkin heräilemään usvastaan. Suunta on oikea, kunhan jatkuu. Olo on näiltä osin leppoisan letkeä, toiveikas. Jospa loppuviikko menisikin niin, että pääsisivät pois, ettei tarvitse vaihtaa. Siis saisin olla kotona ja ne tulisivat sieltä, sur rur... Mutta lusimme päivän kerrallaan, toivottavasti letkeästi.
Siivosin aamulla, joten voin illan nautiskella. Pesin koirat puutarhaletkulla. Oli mukamas kylmää ja märkää se vesi, ihan alistuivat ja vapisivat. Kaino tuli nöyrästi kyyryssä pesuun. Että ne osaavat esittää. Pesun jälkeen oli rajana kodinhoitohuoneen kynnys, sitä ei saanut ylittää. Väinö kävi raukkoja välillä lohduttamassa ja puskemassa. Parin tunnin jälkeen alkoivat hivuttautumaan varvas kerrallaan luokseni. Nyt ne makaavat raukat uupuneina ja nihkeinä makkarin pörrömatoilla. Kyllä ne saavat olla siinä, koska olen letkeä mamma. Ja se vesijohtovesikin oli niin kylmää...
Olen viettänyt päiväni kotipuuhissa, piirrellen ja kävin jopa kylillä vartin, etten vallan mökittyisi. Tai siis asusta päätellen olen kyllä mökittynyt ja pahasti; tunikanretku, trikoot, villasukat, Pasin Croksit, takinretkula ja autuas olemus. Lapset eivät jostain syystä halunneet mukaani. Oikaisin letkeästi myös iltaruuassa, kalapuikkoja ja pussiparsaperunamuussia. Kaikki meni hyvällä ruokahalulla, enhän kertonut että vihreät pilkut ovat parsaa, vaan kerroin sen olevan kasvisliemikuutiosta. Tarpeeksi mausteita, johan maistui. Olen siis oikonut kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassakin ihan letkeällä mielellä. Tänään on ollut kaiken intoksenkin jälkeen leppoisan letkeä tiistai. Olen huojentunut, letkeä ja levollinen.

P.S. taas: Annoin minä vähän tyttöjenkin lorkkia. Irronneilla aurauskepeillä testata ojien syvyyttä. Pomppia niiden kanssa. Ja puhaltaa tieltä löytynyttä sahanpurua niiden läpi. Joo ja tunkea niihin risuja, jotta yltää pidemmälle. Teimme keväthavainnointia. Haistelimme ja maistelimme kevättä. Maistelu tapahtui viime kesäisestä persiljapenkistä. Ne olivat talvehtieet. Kainokin näki, että niitä voi syödä, joten luuli olevansa nauta ja naposteli pitkän rivin. Annoin niiden olla alkukantaisia luonnonlapsia, ilman pingoitusta ja rooleja. Meillä oli todella kivaa yhdessä.