TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

MÖKÖMAJA

Olemme saaneet olla kotona. Käynnissä on sen kymmenen erilaista projektia. Tunnin kuluttua toimittelen jälleen verikokeet laboratorioon, sitten voin alkaa jälleen hahmottamaan olemmeko Reetan kanssa osallisina kyseisissä projekteissa. Letkeetä, eikö vain. Voimme nostaa tuosta vain kytkintä, eipähän ehdi projektit puuduttaa.
Eilen Reetta kävi ostamassa purkillisen turkoosia maalia ja pensseleitä. Remonttikohteena oli leikkimökki. Reetta ja Fanny maalasivat seiniä ja pöydän. Yhdelle seinälle tekivät karsinan, jossa on keppihevoset rivissä. Seinällä komeilee hevostaulu. Ikkunareijästä myyvät ratsastustunteja. Kyseisessä reijässä oli aikaisemmin ihan oikea ikkuna. Kunnes Verna päätti perustaa kioskin ja iski kivellä ikkunat säpäleiksi. Näin saatiin avonainen ikkuna eli kioskinluukku.
Lähes yhtä nopeita meidän aikuistenkin ideat ovat. Etupihalta kun se lumi vei terassin ja kaiteet. Kaiteissa oli kiinni kärhöjä ja villiviiniä. Ongelmana oli mites ne nyt tuetaan. Terassi on korvattu uusilla laatoituksilla. Terassista jäi kierrätystavaraa, lautoja ja lankkuja. Näin ollen eilinen inspiraatio kehitti idean jolla kärhöille rakennetaan tukirakenteet takapihalle. Tukirakenteeksi tulee sellainen viistokattoinen mökki, vaja, miten sen sanoisikaan. Pasi ehdotti huvimajaa, mutta eipä meillä ole paljon huvejakaan. Näin ollen kun ajatellaan niin meillähän mökötetään ja kiukutellaan. Jospa siis rakennamme siihen tarkoitukseen olevan hökkelin. Näinpä päädyimme Mökömajaan, Mökölään. Eli ideana on se, että kun ei pistä tietylle paikalle liian suuria odotuksia niin jospa se sitten yllättääkin. Kun oikein mökötyttää, niin mennään mökkiin mököttämään. Mutta kukapa mökissä kauan mököttää, kun mökötys muuttuu huviksi, iloksi. Tarkoituksena on tuoda sinne levitettävä sohva, jossa voi yöpyä. Ulkopuolella jatkuu terassina ja grillilekin tulee tila. Siis sellainen Mökötyskeskus. Ja tämän rakennuksen seinustalle sitten istutamme köynnökset.
Eilen projektin tuoksinassa savustin kaksi isoa pussillista muikkuja. Vietimme siis oikein leirielämää ulkoruokinnassa. Reetta on herkutellut muikuilla useita kertoja päivässä. Toinen herkulliseksi osoittautunut ruoka on kanakeitto. Kanasuikaleita pitkässä liemessä. Mausteena kookos ja hunaja. Keiton kaverina äidin leipomaa leipää meetvurstilla. Pihassa on muuan muukin projeksti vielä hiukan vaiheessa. Mutta jospa ne siitä valmistuvat, jos niillä on tarkoitus valmistua. Mutta nyt otan tuon Reetan kiinni ja imaisen tarvittavat verinäytteet. Paas kattoo, mitä tämä päivä tullessaan tuo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti