KUMPI

Kerroin huomisen tankkausreissusta ja suunnitelmista. Tytöt halusivat heti tietää kumpi jää, jos pitää jäädä? He halusivat vastauksia myös, katotaan nyt ei todellakaan riitä. Yritin ehdottaa, ettei kumpikaan ole jäämässä, mutta sekään ei rauhoittanut. Kumpi? Koulun jälkeen Tessakin ensimmäisenä kyseli Reetan veriarvot ja tankkauksentarpeen. Kyllä me olemme tiivis tiimi, jota syöpä sekoittaa. Olenkin huomannut yliampuvia kiukkupuuskia, turhia natinoita, eriarvoisuudesta vihoittelua, ikävää jokaisessa päivässä. Tämä on ollut tyyntä myrskyn edellä. Lapset tietävät, tuntevat ja aistivat tilanteen ja odottelun tuskan. Toki omakin nuppi kiristyy, kun haluaisi jo asioiden etenevän. Kaikki heijastuu kaikkeen. Myös tarkat kotiinpaluuajat piti laskeskella. Vernalla oli huoli, että hän joutuu jäämään yksin tunniksi kotiin, sillä muilla alkaa koulu tuntia aikaisemmin. Ratkaisuna ehdotin samaa matkaa muiden kanssa koululle, ole tunti pidempään. Lapset tarvitsevat selkeitä vastauksia ja ratkaisuja sellaisiin asioihin, joihin voimme vaikuttaa.
Kauppareissulle suuntasimme pitkästi iltapäivällä, vasta kun saimme kuulla montako henkeä on lähipäivinä ruokapöydässä. Samalla törmäsin muutamiin lukijoihimme. Todella ihanaa saada kommentteja ja tukea. Joskin sekin hämmentää, kuinka kaikki ovat reaaliajassa tietoisia missä mennään. Toisaalta, eipä tarvitse nykyisin aina puolitutuille aloittaa alusta kuulumisia. Pääsee suoraan märinäasteen huippuun! Sekin on hyvä, sillä en todellakaan pidättele. Jos on huoli päälimmäisenä ja itku herkässä, niin johan irtoaa ihan missä tahansa. Siitäkin on kiitelty, etten patoa... Tietty osa on sitä mieltä, että onko sitä kaikkea pakko jakaa. En todellakaan jaa kaikkea, mutta se mikä liittyy olennaisesti omaan ajatuksenjuoksuun, Reetan hoitoihin ja tähän tiiviiseen syöpäyhtälöön. Sen pyrin kirjoittamaan ulos.
Osa lukijoista sanoo, että käy päivittäin pelonsekaisin tuntein lukemassa kuulumiset. Mikäli pelonsekaisuus välittyy vieraillekin, niin voitte vain kuvitella mitä on elämä pelosta sekaisena? Sekopelkurina? Pelokkaana? Sekona? Kaikki muodot ja lieveilmiöt löytyy.
Kumpi? Mikäli huomenna on jäätävä ja joka tapauksessa tällä viikolla Ouluun olen lähdössä minä Reetan kanssa. Muiden mielestä on epistä, että olen aina Reetan luona. On myös laskeskeltu, että on äiskän vuoro. On epistä, etten ole kotona. On epistä, että joudumme olemaan paljon erillään. Tytöt haluaisivat, että minä jäisin ja iskä menisi. Sitten kun iskä menee neidit toivovat, että olisinkin minä mennyt, sillä iskän kanssa on kivempaa. Teemme sitten niin tai näin, niin aina menee väärinpäin. Mutta onhan tuo tuttu tunne jo menneiltäkin vuosilta, ei se yksistään syövän laukaisema asia ole. Mutta ole siinä sitten, niin äitinä kuin isänä.
Iltasaunassa Vernan kanssa olimme kahdestaan. Verna pesi kaurahunajasaippualla minun selkäni. Vaahtoon tunteiden tulkki piirsi sydämen. Verna halusi pestä myös hiukseni. Pesun jälkeen samainen neiti veteli selkääni lihasrelaksanttivoiteita. Ja nyt mamma on niin niin rento ja valmis yöpuulle. Tehosi. Siis kumpi tehosi? Relaksantti vai sauna? No se lapsen sanaton rakkaus!

P.S. Loppujen lopuksi sain/jouduin nukkumaan makkarissa ihan yksikseen. Pasin henki meni ahtaalle, koska yrttipohjaiset lihasrelaksanttini lievästi tuoksahtivat. Siinäpä ukkokulta otti jälleen tyynyn kainaloon ja vaihtoi kamaria. Ei siis ole tylsiä nämä meidän yöt...
P.S.2. Verna tuossa kyseli onko lihasrelaksantti sama kuin pieru? Tarkennuksena kerrottakoon, ei ole. Se oli sellainen  rentouttava yrttivoide.