Aamussamme on ollut paljon takkuja, takkuisuutta, solmuja. Nousin itse ylös kaikessa hiljaisuudessa yksin. Ainakaan silloin en havainnut takkuja vielä. Aamu on harmaa, todella kylmä ja vettä sataa kaatamalla. Pikkuhiljaa noita takkupalloja eli lapsiamme alkoi kömpimään ylös. Pahimmat takut tänään olivat Vernalla ja kunnon takku Tessalla. Syykin on ihan ymmärrettävä, mutta se takku ei pitäisi olla minun syyni. Vernalla on yleisurheilukisat ja Tessalla jalkapalloturnaus. Verna aikoi urheilla topissa ja löysissä housuissa. Piti olla kuulemma joustavaa... Monen äkinän jälkeen neiti suostui lisäämään pitkähihaista, sukkahousut ja ulkoiluvaatteet. Tessalla oli jälleen jalkapallovaatteisiin kuuluvat legginssit hukassa, koska äiti ei huolehdi mistään. Kaikki on aina muiden syytä, eikä mitään ruokaa tarvitse syödä jos ei halua. Evääksi neiti paahtoi leivän ja mietti sitten onko se kova vai pehmeä, kunhan tulee kentällä eväiden vuoro. Oli kumpi oli, mutta syyllinenhän on selvillä. Nyt vettä sataa todellakin kaatamalla ja lämpötila vain 6 astetta. Voin vain kuvitella vilunväreet ja kosteuden.
Aamu alkoi Reetan kohdalla verikokeilla. Nyt on opettaja huoneessa. Tarkoituksena on lähteä seuraamaan sitten Vernan kisoja. Eilisen päivän kokeiden perusteella neutrofiilit ovat hyvällä mallilla. Tänään kokeet kertovat voimmeko lopettaa kasvutekijäpiikin pistämisen ja onko maanantainen operaatio mahdollinen. Sellainen jännitysmomentti tällekin päivää. Lisää mutkaa matkaan saattaa tulla sillä, ettei kasvutekijäpiikkiä voi tänään vielä lopettaa. Sillä maahantuoja pystyy toimittamaan kyseistä tuotetta vasta huomiselle. Tälle päivää meillä ei ole enää ampullia. Hätäratkaisuna olenkin jo soitellut Reetan syöpäkamulle, josko saisi lainaan ettei tarvitse piikin vuoksi Ouluun ajella... Jännää, eikö.
Fanny aloitti aamunsa reippaasti puurolla ja natisematta. Ihanaa kokea tuollainenkin lapsi tälle päivää.
Eilen harrastimme matkailua Pasin ja Reetan kanssa. Ajelimme Pasin kotitalolle, iskän haudalle ja kylään Reetan kummille. Teki hyvää päästä välillä muuallekin. Iltasella teimme kotihommia. Itse olin jotenkin niin voimaton, etten jaksanut paljon muuta kuin perushommia ja saunomista. Pasi, Reetta ja Fanny puuhasivat Mökömajan parissa, ajoivat lautoja, sepeliä ja naputtelivat nauloja. Tällä hetkellä hommat seisoo täysin, sillä ulkona on niin paha koiranilma.
No niin, no niin, nyt tuli hoppu sinne urheilukentälle. Reetalta nimittäin loppui koulu, eiku menoksi.
Olemme nyt käyneet kentällä palelemassa. Kyllä oli kostean näköisiä kilpailijoita kentällinen. Luokkakaverit tulivat innolla moikkailemaan Reettaa. Eväät he söivät yhdessä kanttiinissa. Reetta muiden mukana. Teki Reetalle todella nannaa. Yksi pojista tosin osoitteli ja tuijotti kaljua sanoen, sehän on ihan kokonaan kalju. Niin, olisiko helpompaa olla puolikalju? Onneksi Reetta ei ollut moksiskaan moisesta. Yksi tyttö puolestaan kysyi, eikö Reettaa palele ilman hiuksia. Ihan hyvä kysymys, sillä karvapäilläkin näytti olevan kylmä. Vernan pituushyppyjä ehdimme todistamaan, ihan keveästi loikki neitimme. Kävimme eilen illalla harjoittelemassa, että tietää mistä on kyse. Tällä konstilla saimme paniikin aiheesta laukaistua. Huomenaamulla tosin on jännitettävänä vielä se hammaslääkäri.
Soittelin laboratorioon, halusin tietää tuloskia, jotta tiedän suunitella matkat ja mutkat tälle päivää. Arvojen perusteella ei tarvi mutkitella. Huojentavaa. Hemo 96, trompparit 121, leukkarit 8,2 ja ne jännitetyt neutrofiilit 4. Jes! Emme tarvitse enää piikkejä tänään. Niin tietty eihän sitä amatööriäiti päätä, mutta näin ajattelisin. Nyt siis odottelemme vain varmistusta osastolta.
Reetta keittää lohikeittoa. Märkä ja äkäinen kaksoissisko on myös kotiutunut. Hiukan on vielä takussa. Kauhulla odotamme Tessan kotiutumista, kuinka suuri takkukerä on kentällä ja turnauksessa kertynyt. Illalla Pasi lähtee laumaa kuljettamaan Kokkolaan turnaukseen. Sellainen luppopäivä siis tulossa, kellohan on vasta aamupäivässä ei edes yhtätoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti