Olenpahan vaihteeksi miettinyt ja analysoinut liskoja. Monia kertoja tulee vietettyä liskojen öitä. Mutta ovatko liskot aina huono asia, miksei niitä voi kääntää myös positiiviseksi. Muutamia viikkoja, ehkä parikin kuukautta olen kääntänyt ajatusta toisin päin. Kun liskot kerran näyttävät kuuluvan tämän hetkiseen elämään, niin miksi en voisi elää sovussa niiden kanssa. Jostain syystä liskot ovat aina kiehtoneet minua, myös lapsiani.
Minulla on olkapäässä itse suunnittelemani tatuointi; tripali ja neljä pikkuliskoa. Olemme maalanneet liskoja. Olemme piirtäneet niitä tussitöinä. Liskot ovat kauniita, ketteriä, sulavaliikkeisiä. Kuvitelkaapa sisilisko paistattelemassa aurinkoisella kivellä. Kuinka se suhtautuu uteliaan valppaasti ympäristöönsä. Sen ilmekin on positiivinen, vai oletko nähnyt suu mutrussa olevan sisiliskon. Jo lapsena Paskalanmajalla annoimme sisiliskojen juoksennella käsivarsillmme. Ei niitä tarvinnut pelätä.
Näin ollen korvassani on hopeinen lisko ja kaulassani roikkuu myös. Eli liskot ovat osa jokapäiväistä elämääni. Olkapäässäni pysyvästi.
Ihmisillä on monia eri asioita, joita toiset eivät välttämättä näe, kuule saati sitten ymmärrä. Ne voivat olla jotain symboleja, keijuja, enkeleitä, yskisarvisia, peuroja, lintuja, tonttuja ja näköjään minulla liskoja. Ihana kuvitella niiden positiivinen asenne, ketteryys, liukkaat liikkeet, joustavuus ja auringossa hohtavat värit. Ne osaavat tilaisuuden tullen myös rauhoittua ja nautiskella. Niistä on aika paljon opittavaa.Tänään joutilaana päivänä taidankin perehtyä enemmän noihin ihanuuksiin. Taidan maalata, piirtää ja ottaa ne mukaan päivän pyöritykseen. Reetta on maalanut pari vuotta sitten oranssille pohjalle vahvan vihreän liskon. Liskolla on upea loistava paljettiraita selässä. Eli näin selväjärkisen analyysin jälkeen haluan toivottaa Vappua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti