Viimeinkin sade piti parin kolmen tunnin tauon ja pääsimme pihalle. Reetta kaivoi innoissaan ja huokaili, että on se hyvä kun on aina jokin projekti menossa niin ei mene aika vain makaamiseen. Välillä neiti heilui haravanvarressa tai kuokan kanssa. Kaivoimme, kuokimme, kärräsimme, perkkasimme ja kitkimme.
Saimme positiivisen puhelun osastolta, kaikki oli niinkuin pitikin. Oman positiivisen sysäyksensä antoi tieto ensi viikon ohjelmasta. Sunnuntaina iltasella anestesiakelpoisuuden tarkistaminen ja verikokeet. Tarvittaessa trompparitankkaus. Aamulla lyppi ja selkälääke. Lypin tuloksia odotellessa meidät kotiutetaan, siis kenties jo maanantaina. Ihana ylläri, sillä olinkin jo ehtinyt miettiä kuinka pitkään meitä osastolla piinataan, ennenkuin vastaukset tulevat. Helsinki tekee sitten tarvittavat jatkosuunnitelmat vastausten tultua. Eli tiedämme nyt maanantaihin saakka paikkamme. Se on paljon jo se.
Fanny tuli koulusta polkupyörää taluttaen. Neiti kävelytti pyöräänsä silleen kippurassa. Toisessa kädessä oli mammalle ylläri. Innoissaan neiti avasi nyrkkinsä, joka oli täynnä kastematoja. Olin aivan innoissani ja otettu, kuinka ihana ylläri. Niille löytyi heti koti kärhöpenkistä. Fanny kaivoi tikulla niille avuksi onkaloita, jotta ne pääsivät heti maan sisään. Välillä piti miettiä kulkevatko kastemadot aina pystysuunnassa vai kulkevatko ne myös vaakasuunnassa? Ja kumpi on oikea pää?
Grillin asennuspuuhissa iskä löysi myös sammakon. Innoissani sen otin kiinni ja kannoin altaaseen. Siinä rytäkässä annoimme sille myös nimen Terttu. Torsti ja Terttu, nyt heillä on toisensa.
Pasi lähti jalkapalloilijalaumansa kanssa Kokkolaan turnaukseen. Fanny lähti myös mukaan. Näinpä Verna tuli roikkumaan kaulaani ja sanoi meidän nyt viettävän kolmestaan laatuaikaa. Mitä se muuten on? Iskä vain käski sellaista viettää.
Näinpä suljen koneen ja lähden tarkistamaan mikä projekti kamarissa vaatii rautalankaa.... Ettei mene ihan maatessa tämä aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti