TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

ÄITINÄ

Äitinä on niin helppo olla, ei huolet paina ei rasitu polla!
Aamuni alkoi supinalla ja rapinalla. Sängyn viereen kokoontui lauma pörröpäitä, pussailemaan, halailemaan ja nuolemaan. Sain paljon erilaisia käsitöitä; tauluja, koruja, maljakon. Myös uuden ihanan vihkon, siliteltävän. Korvatulpat aiheuttivat hubaa, nyt voivat kuulemma huutaa ihan huoletta, kun äiti ei kuule mitään. Kaikki olivat hämillään, mitä korupaketin mallisesta paketista kuoriutui. Aamukahvin sain tekaterassilla aamuauringossa. Lisänä oli 8 paistettua  munaa, kaksi viipaletta ruisleipää. Olenko jotenkin munavajeinen munafriikki? Tein herkulliset munaleivät, jotka todellisuudessa meni parempiin suihin. Aamuun kuului myös mannekiininäytös. Korkkareita ja aamutakkeja. Vedin oman osuuteni takakiveyksillä avojaloin ja yöpaidassa. Ranka jumissa poseeraukset teki tiukkaa, mutta muuten täydellinen suoritus.
Nyt on jo otettu muutama matsi. Kärsivällisesti odotan tai ainakin yritän odottaa keittiön siistimistä, petien petaamista, aamupalan siivoamista ja muuta pientä hienosäätöä. Parhaillaan on menossa konsertti, johon liittyy olennaisesti lievä nahistelu. Laitanko nyt ne korvatulpat?
Korttien perusteella olen hauska, taiteellinen, nuorekas, hyvä kokki, pöhölö, mukava ja ihana äiti. Kuulemma paras! Siinäs huomasivat taas, ettei vaihamalla kummene, parhaan saivat. Luvassa on kuulemma hemmotelua, lisää munakkaita ja rentoutta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti