Sitä meidän perheestä löytyy. Välillä olemme tempperamenttimme kanssa helisemässä. Niin omien kuin lastenkin. Mutta eikös ne omenat aika lähelle puusta putoa. Reetan kanssa nauroimmekin kotimatkalla, kuinka kukakin tempperamenttiaan käyttää ja mitä se aiheuttaa. Ainakin paljon meteliä ja pahaa siivoa.
Kuulin yhden häälahjaidean muuan kuukausi sitten. Nuorelleparille annetaan lahjaksi pino halpoja astioita. Jos tempperamentti kuohahtaa ja kaapin paikkoja haetaan astioita viskelemällä, niin siihen tarkoitukseenhan halvat lahja-astiat ovat mainio ratkaisu. Ei kannata heti nakella kalliimpia porsliineja ja keräilykuppeja. Ideana loistava. Olen säilönyt sen alitajuntaani. Sitten kun meillä alkaa tuo typyjen avioliittoputki niin ostan jokaiselle vakallisen astioita tuohon tarkoitukseen. Sillä uskon niitä tarvittavan.
Pasi tuossa tullessa muisteli minun kerrallista tempperamenttisuuspuuskaani. Se kohdistui perhekokoiseen ketsuppipurkkiin. Iskin sen pöytään sellaisella raivolla, että pohja irtosi. Ennenkuin tajusin pohjan irronneen lähti käsi jo uuteen nousuun ja ketsupit sen mukana. Keittiö oli kuin teurastamo kattoa myöten. Ketsuppia kun roiskii kilon ympäri seiniä, lamppuja, kaakeleita, verhoja, kattoja, kaappeja, mattoja ja pöytiä niin se on näky. Kummasti paine korvissa laski ja veti nöyräksi, kun aloin kelaamaan mistä aloittaa. Päätin aloittaa siivousurakan vaaleista tapeteista. Hiukka niihinkin muistoja jäi, mutta enimmät sain pois.
Toinen kerta tulin kaupasta ostoksia käsissä ja hampaissa. Kannoin niska vääränä. Kassista putosi pussillinen tavaraa. Ajattelin niiden olevan ostamiani appelsiineja, mutta pussissa olikin kymmenisen purkkia jogurttia. Potkaisin pussin napakasti pois tieltä. No kaikki purkit hajosivat pöydän alle ja matolle. Sillä kertaa nöyristyin siivoamaan myös pöydänkannen alapuolen, tuolit ja pesemään matot.
Niin onko ukkokullallamme sitten tempperamenttia? Miten asian nyt hienotunteisesti muotoilisi, hiukan...
Sellaistaa laajaa, aineellista, kuluttavaa, hajottavaa, naurattavaa ja koomista. Enpä lähde erittelemään, kun en oikein osaa päättää mistä aloittaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti