TIRSAT

Uupumus yllätti, maallinen väsymys. Tulimme mummun ja papan luota. Kömmin suoraan sänkyyn viltin alle. Ajattelin tänään olevan siihen oikeuden ja mahdollisuuden. Viis siitä, kuinka nälkä kurnii lasten ja omissa suolissa. Sikiöasento ja naps olin kaukomailla... Kuulin, että Reetalla tuli verta nenästä, mutisin hoito-ohjeet. Kuulin kauanko tuli, mutta nukuin kuitenkin. Aliatajunta laskelmoi, ei vielä paha vuoto, jatkoin tirsoja. Kuulin kolinaa, lautasia, musiikkia, mutta tirsat sen kuin jatkuivat. Lopulta tunnin kuluttua sain levänneenä nousta suoraan ruokapöytään. Tarjolla pihvejä, makkaroita, uuniperunoita ja kasviksia. Mitä kaikkea minulla olisikaan jäänyt tirsojen aikana havainnoimatta, mikäli olisin tunkenut nuo tulpat. Tulpat ovat siis akuutteihin tappelutapauksiin ja turhiin narinoihin tarkoitettu. Silloin voin  mielenosoituksellisesti tunkea ne kuuloelimiini ja olla niinkuin en tietäisikään. Lapset jäivät siihen luuloon, että ne olivat Pasilta.
Lapsemme olivat oppineet jälleen uutta. Tarvitaan suurennuslasi, pahvimuki ja aurinko. Neitimme istuvat laatoituksilla juhlamekoissaan ja kärryyttävät pahvimukeihin reikiä. Onko tuo tarvittava taito? Pasi hihkuu onnessaan, joo minä opetin. Ehkä pitää vielä tarkentaa mitä kaikkea saa kokeilla ja missä. Mutta silmissä kiiluu onnistumisen ilo ja kokeilunhalu, siis antaa kärytä.
Nyt minun on aika pistää pyykkikone hyrräämään. On aika pestä pyykkiä, sillä huomenna tarvitaan ehkä jo matkalaukullinen.