Kikkelikuu, kikkelikuu laulaa nykyaikainen käkikukko aamulla. Kuinka suloisia pörröpäitä ja nappisilmiä nuo tytöt ovat herätessään. Aitoja, ilman uhmaroolia ja kapinaa. Tessa menikin Fannya noilla sanoilla lempeästi herättämään. Tuollaisina kun pysyisivätkin ainakin vartin heräämisen jälkeen.
Kello on seitsemän, tytöillä todella kova kiire kouluun. Mieletöntä innostusta aiheuttaa pääsy uudistuneeseen kouluun, 1,5 vuoden parakkievakon jälkeen. Kuulemma liika lyhyt koulupäivä tulossa, kun haluaisivat olla uudessa koulussa enemmän. Mammalla oli ratkaisu; hankkikaa jälki-istuntoa! Pikkaisen oli hitaanpuoleisia katseita lapsista minuun päin, kun ehdotukseni annoin. Nappisilmät olivat epäuskoisia. Ajattelin vain nopeaa ratkaisua, jottei tarvitse liika aikaisin poistua unelmatilasta kotiin.
Nappisilminä tälle aamulle ovat olleet myös elikot. Palvontaa ja huomionkerjäämistä. Väinö kehrää nytkin tässä silitysetäisyydellä. Aamulla haistelin ulkoilmaa, lähes pakkasella. Suihkulähteessä oli jääriitettä, joten pakkastakin on ollut. Mieletön tuo lintujen kuoro näin aamutuimaan. Siellä eräskin kikkelikuu kaikui. Kyllä se kevät vaan urheasti puskee pintaan ja silmut pullistelevat. Tytöt havannoivat keväänmerkkejä pihasta ja raportoivat puhkeavista krookuksista, rikkaruohoista, talvehtineesta persiljasta, kohmeisista kärpäsistä, kankeista perhosista ja sulista muurahaisista.
Tulikin aamulla mieleen muuan metsäretki tuplien ollessa parivuotiaita. Mukana oli myös pappa. Tuplilla ei ollut R-kirjain vielä hallinnassa, joten metsätie vilisi mulkkuja.
Illalla Reetta soitteli itkien ikävää. Molemminpuoleista. Reetta haluaisi kotiin, muiden luo. Ymmärrän lastani. Yritin rauhoitella, kunhan alkaa maanantai niin tiedämme enemmän lääkkeiden kestosta jne jne. Mikäli lääkkeet kestävät viikon, sehän paukkuu pian täyteen. Mikäli kotiutus häämöttää lähiaikoina, niin en tee vaihtoa. Tottakai haluaisin olla Reetan luona, mutta haluaisin olla myös kotona. Eilen Reetan jalkaan oli noussut kaksi uutta näppyä. Ovatko ne sitten samanlaisia kuin se reilun viikon takainen, enpä ole katsomassa. Nyt on herännyt epäilys herpeksestä. Mutta kun näistä näpyistä ei tule eritteitä, joista saisi näytteet. Ja märkää ei kehity ilman leukkareita eli valkosoluja. En edes tiedä pitäisikö herpeksessä olla eritettä, kaikki on minulle taas uutta ja ihmeellistä. Pitää yrittää pumpata tietoja nyt arkena, kun viikonloppuisin diagnostiikan hoitavat päivystävät lentävät lääkärit. Eli ota tuosta taas selvä. Eilinen meni lähes kuumeetta. Kerran kävi noin 38 asteessa. Osa kuumelääkkeistä on voitu jättää pois, hienoa. Neitiä ja Pasiakin nyppii eristys. Eikä ihme. Evakkotiloissa ei ole edes ikkunoita käytävään. On vain koppi, jonka ikkunoista näkyy likainen sairaalankatto kupoli-ikkunoineen. Ei verhoja, ei tauluja. Onpahan sentään sänky, tuoli ja telekkari.
Eilinen vappuretki ihmisten ilmoille sujui ilman ongelmia. Olen oppinut kaukaa moikkailemaan pysähtymättä, jotten joudu tilivelvolliseksi joka risauksesta. Oli siellä kyllä niin kylmäkin, ettei tarennut pysähtyä pahemmin juttelemaan. Reisumme päättyi pizzalle, kylään ja videoiden vuokraamiseen. Meni siis ihan talteen tuokin joutopäivä.
Kikkelikuu kaikuu yhä, mutta nyppii Vernaa suunnattomasti. Näinpä nappisilmissä on hiukan kiukkuinen katse, joita hän Tessaan luo. Se siitä seesteisyydestä, vartin sitä kesti. Kikkelikuu, kikkelikuu, hyvää alkanutta viikkoa meille kaikille.
P.S. Nyt mietimme mistä tytöt sitä jälki-istuntoa voisivat saada. Saisiko sitä ihan pyytämällä? Vai pitäisikö tehdäkin jotain? Vaihtoehtoina keksimme; uusien pulpettien piirtely, ovien potkiminen, muran vieminen sisälle ja sillä seinien töhriminen, sylkeminen päin näköä, kiroilu, yleinen tappeluasenteen lietsominen ja julkinen kapina. Paas katsoa, mitä päivä tuo tullessaan? Selitinkin että kyse on VAIN yhden päivän toiminnasta ei lopullisesta asennemuutoksesta. Kuulikohan ne tuota? Sori opet!
P.S.2. Meidän ollessa lapsia äiti herätti meidät laululla. Samalla laululla minäkin aika ajoin lapseni herättelen.
"Jo nouskaa lapsikullat, on käki kukkunut. Kukkuu, kukkuu on käki kukkunut."
Hilma-mummun perintönä laulelemme lapsillemme seuraavaa laulua. Tosin sanoista en enää menee takuuseen, kuinka ne silloin aikoinaan menivät, mutta nykyinen versio:
"Huomenta hyvä, nukkuva sydän nouse ja herää unestasi. Nouse ja kuule laulajas sulle sävelen sanoo soinnutavan. Laupias Luoja siunatkohon, lahjoilla sinut valjastakoon. Että ajassa ois kohtuus, taivaassa autuus, osasi olkoon toivomme me."
Jos joku tuntee virren ja lisäsäkeistöt, niin pistäkää tietoa. Olen sitä aikoinani kanttoreillekin veisaillut, mutta eivät tunnistaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti