TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

lauantai 21. toukokuuta 2011

SIVELTELYÄ

Olemme harrasteneet koko perheen voimin siveltelyä eli maalaamista Mökömajassa. Eilen Verna sai päättää tulevan sisämaalin värin. Olin neidin kanssa ostoksilla ja soitimme samalla, josko toisimme maalin tullessa. Huutoäänestyksellä toivottiin turkoosia. Näinpä Verna sitten laskeskeli eri vaihtoehdoista entten tentten, entten tentten. Lopputuloskena vahva turkoosi oikeastaan sellainen petroolin värinen. Pasi ei oikein ymmärtänyt valintaamme, mutta naisväki oli tyytyväinen.
Iltasella saimme koko perheen voimin sivelleltyä suurimman takaseinän. Matto lattialle, muutama istuintyyny, tarjottavat keskelle ja oli aika aloittaa Mökömajan avajaiset. Kaveri tuli myös pirskeisiin mukaan. Oikeastaan illan mittaan kyseiselle majalle löytyi jos jonkilaista käyttötarkoitusta. Pasi oli jo hiukan kauhuissaan, sillä kuvitteli rakentavansa itselleen oman ulkohuoneen. Mutta kyllähän tuosta majasta on vaikka mihin. Tarvittaessa itselle ja ystäville Pakola, kun haluaa paeta pahaa maailmaa, perhettä tai muuta vastaavaa. Tarvittaessa Rentola, eli syviin venytyksiin, joogaan, mietiskelyyn, suitsukkeisiin ja rentouttavan musiikin kuunteluun. Taitola; kirjoittamiseen, maalaamiseen, käsitöihin. Tänään se on ollut minulle myös Lepola; kesken kukkapenkkien kitkemisen kömmin sinne lepäämään. Levitin lattialle istuintyynyt, päälle viltti ja raukeutta kehiin. Kas kummaa pian kainalossani olikin jo Reetta, Reetalla Reino ja jaloissamme Kaino. Väinö päivysti ulkopuolella. Mökömajassamme ei ole vielä ovea, joten katselimme pilvien liikehdintää avonaisesta oviaaukosta. Lattialla maatessa voi nähdä myös kauniin paneelikaton.
Verna ja Pasi ovat hakemassa meille sohvaa. Siveltelimme sillä aikaa päätyseinän. Maali loppui sille seinää ihan nappiin. Viimeinen sivellellään ilmeisesti valkoisella. Sopivasti urakkamme lopuksi saapui jälleen saekuuro, joten äkkiä taas kamppeet sisään ja sisustamaan. Nyt Reetta ja Fanny ovat siellä musiikkia kuunnellen elikoiden kanssa. Välillä he tanssivat sadetanssia terassilla kumppareissa. Kyllä me näytämme siveltelyvaatteissamme jälleen melko mökkiläisiltä.
Tessa on saanut ottaa jälleen uuden ison tytön askeleen. Hän halusi kampaajalle ja uudet hiukset. Mahdollistin sen, kunhan hän itse menee pyörällä ja maksaa. Hänen kuuluu myös itse kertoa mitä haluaa. Kyllä sitä vuoropuhelua piti pitkään kotona harjoitellakin. Neiti pomppi terassilla ja nauroi kuinka ihana tästä päivästä tuleekaan eikä yhtään jännitä. Lopputulokseen hän on todella tyytyväinen. Onneksi Fanny lähti mukaan rohkaisemaan, sillä yksin olisi ollut liika orpoa ja jännittävää. Näin on tuollainenkin maallinen itsenäistymiseen liittyvä askel otettu ja tavoite niiltä osin saavutettu. Reettakin suunnitteli, josko ottaisi hiuksiinsa jatkot. Kaljuhuumori kukki, kun neiti mietti laitettaisiinko ne kiinni liimalla vai tarralla.  Tänään lapsemme ovat olleet pääsääntöisesti lauhkeita ja rakastettavia. Yhdessä on ollut kiva puuhailla ja puhua tärkeitä. Tytöt keksivät leikkiä morsiamia valkoisilla verhoilla. Äiskäkin verhoihin verhottuna pihalla pyörähteli. Nyt minun roolini muuttuu papiksi. Kyllä tässä huushollissa saa olla muuntautumiskykyinen. Minäpä käyn vetämässä tuon papin roolin, sitten siirrymme muikkujen halstraukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti