TYYNENÄ

Eilisen päivän aikana löysin itsestäni aivan uuden ihmisen Tyynen, joka on tyyni. Yllätyin itsekin omaa tyyneyttäni ja levollisuuttani. Mitä ilmeisemmin kotijakso on saanut omassa jaksamisessa hyvää aikaiseksi, tyyneyttä.
Ajelimme Reetan kanssa sunnuntaina iltasella osastolle. Teimme koko päivän tappiin saakka pihahommia. Sitten pölähtikin lähisuku terassillemme jäätelölle ja kahville. Näin olimme sitten valmiita jälleen uuteen seikkailuun. Veriarvot olivat pysyneet ihan kohtalaisina, paitsi hemoglobiini oli yllättäin laskenut. Yöllä neidille pistettiin sitten pussillinen punaista. Reetta on saanut takaisin viimeisimmässä infektiossa kadonneet grammat, noin 800 g. Neiti on kaikin puolin erittäin hyväkuntoisen näköinen ja jaksava. Päivystävä lääkäri kiersi ja totesi anestesiakelpoisuuden. Reetta pääsi/joutui huoneeseen joka on iso, tyhjiä sänkyjä yhteensä 10 ja osa niistä varastokäytössä. Näinpä tein anomuksen yöhoitajilta saada nukkua yhdestä noista sängyistä. Sain yöpyä Reetan vieressä. Kyllä hymy olikin leveä, kun lupa saatiin. Ajattelin oikaista petien petaamisissa ja kämpän sisustamisessa, sillä suunnitteilla oli pikakäynti. Aamulla leikkuriaika olikin jo yhdeksän jälkeen.
Olen yleensä laskenut minuutteja ja hermoillut noita lyppejä, mutta eilen oli toisin. Reetta oli myös levollisen oloinen ja tyyni hänkin. Tyynenä minä hain itselleni lohisalaatin munalla ja nautiskelin sen kaikessa rauhassa. Ei paniikkia, ei pelkoa, ei turhaa jännitystä. Uusi piirre minussa, olin niin tyyni ja levollinen. Neiti oli hereillään jo ennen puolta yhtätoista. Nälkä oli heti ja ruoka pysyi sisällä. Lähdimme kotiin puoli yhden maissa. Kaikki meni ihan niinkuin pitikin. Nyt sitten odottelemme toivottavasti tyynellä mielellä lypin tuloksia.
Kotiin kun pääsin sain jälleen kovan stressipäänsäryn ja tarvin tirsat. Tyypillinen kaava, nyt onneksi nopeutettuna meni sekin. Helsingistä on tullut komento varailla aikoja Reetan tarkempiin tutkimuksiin. Sain eilen pitkät listat magneeteista, röntgeneistä, hammaslääkäriskäynnistä jne. Alustavasti kaikki on varailtu ensi viikolla maanantaista keskiviikon välille, seuraavat sitten seuraavan viikon alkuun. Toivottavasti suunnitelmat näiltä osin menevät niinkuin pitääkin. Parastahan tässä on se, että voimme olla jälleen kotona. Paas kattoo tarviiko neiti tankkauksia tässä loppuviikolla. Tyynellä on kuulkaa paljon helpompi olla kotona ja odottaa tyynesti noita tuloksia projektien parissa. Tyyne ei tahdo pysyä tyynenä sitten niin millään kun pitää olla sairaalassa ja odottaa, odottaa.
Verna lähti Kokkolaan luokkaretkelle, Tessalla on normaali koulupäivä. Fannylla on pesisturnaus. Ajattelinkin ehdottaa Reetalle pyöräilyä katsomaan noita pesispelejä. Neiti ottaa ihan tyynesti aamupalan kanssa ja katselee lastenohjelmia. Iskäkin on kömpinyt ylös ja aloittanut päivänsä. Koirat ovat käyneet mutkan aamukostealla pihalla, pellolla ja Väinö meinaa hermostua nälän tunteestaan. Kyllä kolli jaksaa maukua ja pyytää ruokaa, oisko unelmakollillamme kasvupyrähdys. Aamukahvini join tässä koneella, unelmakolli istuu vieressä ja vihjailee ruokavajeesta. Kävin paljain varpain varastossa, kyllä olisi jälleen villasukille ollut käyttöä, oli nimittäin hyytävän kylmät laatat. Mutta ilma on ihan raikas, kuulas, tuoksuu vihreälle ja on tyyntä.