Onpas levollista ja helppoa tämä oleminen. Pasille mahdollistui viikonloppuvierailu kaverin luona, uutta pikkumiestä katsomaan. Olen typyjen kanssa kotona. Ennenkin meillä oli silloin tällöin mahdollisuus omiin reissuihin, omiin ajatuksiin. Nyt ne ajat ovat olleet hakusessa yli puoli vuotta. Olemme olleet niin sidoksissa, krampissa. Tekee itse kullekin hyvää välillä saada etäisyyttä, latautua. Niin jäi Mökömaja tälle viikonlopulle kesken, mutta ehtiihän tuon.
Reetta sai verikokeiden perusteella olla kotona, ilman tankkauksia. Laboratorioon ajoimme yhdessä peräkärryn kanssa. Mikäli arvot ovat heikot palaamme kotiin. Mikä arvot riittävät jatkamme matkaa. Kuinka tärkeitä nuo nippelitiedot meidän päiväohjelmallemme ovat. Osasimme tulkita arvot oikein, joten pystyimme jatkamaan matkaamme. Autossa arvioimme tulevat koetulokset, nehän osui suht nappiin. Koulukaverilla oli synttärit, joissa Verna ja Reetta kävivät tunnin ennen muita vieraita. Ihana nähdä se into, kun pääsee tapaamaan kaveria. Vein typyjä myös ostoksille, täällä on kauppaviikonloppu. Ostokset tehtiin kaduilta tai liikkeiden käytävistä, silleen kaukana tungoksista. Kävimme katsomassa alle viikon ikäisiä kissanpentuja, haluaisimme ottaa itselle ehkä ainakin yhden lisää... Jos ei iskälle muistettaisi kertoa, se ihana riiviö vaan ilmestyisi elämäämme. Tykästyin sellaiseen savunharmaaseen pikkuiseen.
Elämä on tuntunut kaikin puolin jopa normaalilta, mitä nyt hiukan syyllisyys on välillä muistutellut. Kuinka voit ottaa noin lunkisti, vaikka lapsi on vakavasti sairas? Olen ennenkin kertonut, että kotona syöpä ei ole joka asiassa läsnä, päällimmäisenä. Elämme samalla tempolla, puuhaamme kotona kuta kuinkin samoja asioita kuin muutenkin. Emme kohtele Reettaa silkkihansikkain. Ihan yhtä lailla hänen kuuluu petata petinsä, siivota huoneensa. Osallistua kaikkeen mikä on hygienian puitteissa sallittua. Puutarhassa ja mullan kanssa otetaan iisisti, jätetään ne hommat muille. Mutta kuka kieltää maalaamasta Mökömajaa tai leikkimökkiä. Kissanhiekkaa ei saa mennä vaihtamaan, eikä vessoja pestä ilman hanskoja. Vaikka elämässä on monia rajoituksia, niin jokainen tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Nääs emme asu hotellissa ja saa kaikkea valmiina.
Nyt tytöt katsovat dvd:tä, minä fiilistelen musiikin tahdissa koneella ja välillä lueskelen. Koirat ovat tietenkin jaloissani. Pasi on kaverin luona perillä ja laitellut kuvia pienestä "gorillanpoikasesta". Olemme toistemme elämässä kiinteästi puolin ja toisin vaikka etäisyyttä on satoja kilometrejä. Tänään sanoin Pasille puhelimessa yhden ennalta puhumattoman asian. Siihen Pasi totesi kokeneensa tuon tilanteen ja ajatuksen aikaisemminkin. Kerroinko minä sen vain ääneen. Päivällä möläytin vitsillä Mökömajan eteen laitettavista markiiseista. Meillä on liikkeen vanhat sellaiset tallessa. Pasi oli aikaisemmin juuri samaa ajatellut ja suunnitellut. Mutta onneksi tuo asia saa jäädä suunnittelu- ja vitsiasteelle. Ei tasan tule meidän takapihallemme. Näin viimeyönä unta yhdestä klinkkisestä parisuhteesta. Syistä ja seurauksista, kas kummaa se olikin heidän kohdallaan elettyä elämää. Kun kuulin alun asiasta, tiesin itse kertoa lopun. Hämmentävää. Eli kuultu ei tullut yllätyksenä.
Tällä hetkellä elämme syvästi , aidosti ja hengitämme keveästi. Meillä näyttää olevan hyvä olla, joten jatkamme näillä tunteilla niin kauan kuin mahdollista. Ei sen puoleen, kyllä typyt yhä nahistelee, minulla keittää ja huolia on, mutta nyt ne eivät ota ylivaltaa. Me relailemme... Tee sinäkin niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti