Tänään on ollut loistava päivä pyykkäämiselle. Riittävästi poutaa ja kova tuuli. Eilen pesin myös muutaman koneellisen lakanoita ja pyyhkeitä. Kuinka paljon tarinoita joillakin lakanoilla on kerrottavana. Kun niitä porukalla kaappiin keräsimme muistelimme kunkin lakanan tarinaa, historiaa kanssamme. Missä elämäntilanteessa lakanat on hankittu tai saatu. Kuinka paljon ne ovat kerenneet mukanamme nähdä ja kuulla. Osa lakanoista on vuodelta 1996, osa häälahjoja. Kaikella on tunnearvoa. Vaaleanvihreä ensimmäinen parisänkymme lakana joutui tällä viikolla roskiin. Olen saanut sen joululahjaksi kukkakauppa-aikojen pomon äidiltä ja isältä jouluna 1995. Nyt se meni ihan puhki asti! Sama on pyyhkeissä. Olemme hankkineet niitä lomilta ja reissuilta. Mutta miksi mennä hyvää vaihtamaan, jos se palvelee yhä ja on osa historiaamme.
Minulle on myös tärkeää, että lakanat ja pyyhkeet viikataan tietyllä tavalla ja niillä on omat paikkansa kaappiemme maailmankaikkeudessa. Lakanoita valitessa haluan harmonisen petauksen ja parilleen olevat liinavaatteet. Asioilla on suunnattoman paljon merkitystä.
Moni on ollut kateellinen siitä, kun olen kertonut meillä käyvän siivoojan. Voi olkaa ihan huoletta vaikka kuinka kateellisena, ei tämän huushollin siivoaminen sillä lopu. Mikäli meillä käy kerran kahdessa viikossa tai nyt vielä harvemmin joku huushollaamassa pari kolme tuntia, se on vain rikka rokassa. Se on muka sitä laatuaikaa itselle, perheelle ja parisuhteelle. Sen on tarkoitus auttaa jaksamaan meidän repaleista arkeamme, tukemaan vanhempia. Antamaan aikaa yhdessäololle ja lapsille. Näin ollen tavoitteena on hyödyntää se aika vaikka autolla ajelemiseen perheen kesken, ulkoiluun, liikuntaan, metsäretkeen, kyläilyyn mummulla ja papalla tai pihatöihin, sillä emme voi kauheasti muuta kodin ulkopuolella tehdä. Mikäli meillä siivottaisiin vain kerran kahdesti kuussa ja ammattilaisen tekemänä, kaatuisi kaikki taatusti päälle. Kuusihenkinen perhe, kolme nelijalkaista. Ovet jatkuvasti avoinna koko laumalle, pihalla aina jokin projekti meneillään. Talon takana on myös multaiset pellot ja vesiojat, joissa koirat viihtyvät. Nämä kun lasketaan yhteen, niin imuria saa laulattaa joka päivä ja moppikin voi heilua tiheästi. Eli vieläkö tuntuu kateutta, siitä että olen saanut siivoojan tähän oravanpyörään edes hetkittäin? Mikäli tuntuu, niin silloin kateus on ihan oikeutettua. Ja tunnenhan minäkin jatkuvasti kateutta terveistä lapsista ja siitä huolettomasta vanhemmuudesta. Minkäpä sitä ihminen kateustaipumuksilleen voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti