MIKÄ MAA, MIKÄ VALUUTTA

On aamu, tietääkseni lauantai. Olo on kuin avaruudessa, mikä tämä paikka on? Mitä on tämä nahistelu? Äänekäs tappelu? Miten päiväni aloitan? Tuleeko pappa tekemään lumityöt traktorilla, onko siis lunta?
Olenkin yrittänyt lohko kerrallaan herätä, purkaa vyyhteä. Pasi soitteli ja herätti, kello olikin jo pian yhdeksän. Pasi oli jo Reetan tykönä. Koirat ravaavat normaaleina ympäri huushollia, Väinö edellä. Mikäs siinä liukastellessa, kun matot ovat yhä rullalla. Olenkin saanut kaksi puhelua, onko koirat hengissä. Mielestäni kyllä, naamakin on normaali, eikä oksennuksia löydy.
Siirryin aamuneljältä sängystä sohvalle, oli nääs tiivis tunnelma. Kolme tyttöä ja kissa vieressä. Koirat onneksi lattialla. Kun minä siirryin, siirtyivät kaikki nelijalkaisetkin mukana. Niin jatkoimme unia olkkarissa.
Olen purkanut kirje- ja paperivyyhteä. Siis aivan järkyttävä määrä. Vaikka emme enää ole yrittäjiä, moni asia liittyy yhä yritykseen. Olisin niin mielelläni halunnut , naps vaan, katkaista sen urakan pois mielestä.
Ja selkeästi tulee esille se, että laskut kyllä tulee, mutta lopetusilmoituksen analysointi ei niin vain napsahda. Esimerkkeinä vakuutukset ja yel-maksut. Eli alkuviikosta saan soitella eräänkin puhelun, jotta saan asiat ajan tasalle ja joistakin asioista jopa liikasuorituksia saamme. Ei siis todellakaan ole riittänyt yksi ilmoitus asiasta, sillä vuodenvaihde sekoittaa pakkaa vielä kivasti. En olisi jaksanut, mutta ei auta.
Onneksi pinossa minua odotti myös oikea vanhanaikainen kirje. Ystävä menneisyydestä, muistaakseni vuosilta 1990-2002 väliltä, oli sen raapustanut. Mielettömästi kiitoksia. Näin ne tiet välillä vievät eri suuntiin, mutta vuosien jälkeenkin yhteys toimii. Olenkin useaan kertaan todennut, nyt ystävyys punnitaan. Kummasti toiset ihmiset lähenee, ilmestyy elämään. Osa katoaa, pakenee taka vasemmalle ja jopa iskee sivusta selkään viistosti ja yllättäin. Olemme siis todella alkukantaisia olentoja, minä vielä erittäin mustavalkoinen sellainen. Toivon aina omilla sanoillani ja teoillani täyttävän ystävyyden kriteerit, totuuden torvena ja äkkipikaisena välillä minussa on kestämistä, mutta kiitos niille jotka kestävät.