Mieletön taas tämä hyppäys normaaliin arkeen. No onko tämä normaalia arkea perheen kesken, kun lapsi on syöpäosastolla ja mies Oulussa. Tällä hetkellä vain yhtälö menee näin.
Kun Pasi muksujen kanssa saapui Ouluun jokaisella oli omat kapsäkit mukana. Yleensä kaikki huolehtivat omista tavaroistaan. Niin yleensä, paitsi tämä meidän hulta. Reppu oli mukana, mutta eipä siellä paljon tavaraa ollut. Toinen sukka oli unohtunut, samoin pyjaman housut ja pikkarit. Teki mieli jo kysyä mitä oli mukana. Villasukat ja paita!
Kuulin suvussa olevan toisenkin hultan. Matkalaukku kulkee mukana visusti, mutta mitä siellä on? Aku Ankka.
Yleensä kun lähdemme , tai pitäisikö sanoa lähdimme, reissuun jokainen muksu huolehtii omista tavaroistaan. Käymme yhdessä läpi mitä tarvitaan ja kerätään ne pöydälle ennen lopullista pakkaamista. Yleensä tämä toimii, mutta hulta ottaa balleriinatossut ja sukat vain joka toiseen jalkaan. Ei tajua, että kantsii ottaa molemmat!
Arjen komiikka tuli esiin myös tällä viikolla, tiistaina. Pasi oli poistumassa sairaalasta, minä saattelemassa tuulikaappiin saakka. Siinä sitten kiihkeästi halailimme ja pussailimme. Samaan aikaan tuulikaappiin astui tuttu äiti ja tyttö. Eivät olleet Pasia aikaisemmin nähneet. Äiskä siinä kysäisi; oliko se sun mies vai taksikuski?
Mennään näillä ja nyt minä avaan sen lonkeron, joka piti avata kolme tuntia sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti