Pian on vuorokausi lusittu jälleen infektioeristyksissä. Neidin kunto on ilmeisesti ihan hyvä, ainakin kaikki saavat kuulla kunniansa. Nokka torisee, kuumetta hiukka, tunteet kuohuu... Mene muualle siitä haisemaan! Paskiainen oo hiljaa! Painu pois! Tyhymä! Paskaa ruokaa! Verna on rasittava, painu muualle! Ruoka on kylmää, maito lämmintä! Nokkaan sattuu! Hoitaja ei muistanut esitellä itseään! En juo, jos en pääse käytävään!....Kiristystä ja raivoa joka asiasta. Erittäin rasittava penikka!!! Mutta senkuin raivotkoon mieluummin, kuin makaisi tuskaisena peiton alla. Joka asialla on monta puolta.
Eilen hässäkässä kotiin jäi myös rakkaat pehmot ja kännykkä, sekös sattumoisin harmitti myös. Onneksi tänään moiset asiat saivat kyydin luoksemme, helpotti sentään jokin seikka. Niin ja minä sain tämän läppärin naputtelua varten. Alkaa itselläkin tämä tunnelma kiristään kun neiti räyhää ja raivoaa letkuissaan ja eristyksissä on oltava. Keneltä ihmeeltä se tuon tempperamenttinsa on perinyt?
Häivy sitten! Taas napsahti lähtökäsky tuplasiskolle, uhkailevasti nyrkkikin heilui. Aamupäivällä neidit istuivat nojatuolissa rinnakkain ja pelasivat Pleikkaa. Siinä tuli sitten eripuraa, jolloin Reetta veti Vernaa hiuksista. Verna ei kaljusta johtuen voinut samaa tehdä, niinpä hän puhalsi kaljuun niin että räkä rosikui. Ja taas peli jatkui...
Reetalla olisi mahdollisuus päästä pois nesteytyksestä, mikäli hän joisi kunnolla. Mutta neitihän ei juo, jos ei pääse käytävään. Näinpä nesteet menee tippana.
Mutta minullahan on tilaisuus vain olla täällä, levähtää ja rentoutua, ottaa silleen loman kannalta. Huh, huh sanon minä. Haluaako joku tänne lomaparatiisiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti