Hitto, että taas tuli pudotus, todellinen benji-hyppy tahtomattaan. Ne hiton verikokeiden tulokset tuli, kukaan sisaruksista ei päässyt luovuttajaksi. Perkele! Anteeksi rumakirosanalipsahdus!!!! Tessan näyte on kaikista lähimpänä, ehkä hätätapauksessa käytettävissä. Käsittääkseni täytyy olla kuusi yhteneväisyyttä, mutta joskus passelin puuttuessa viisikin käy. Ehkä siis Tessalta löytyy se viisi? Ehkä? Olen möykännyt pienistä luovuttajaluvuista, mutta kuulemma rekisterissä on Suomessakin luovuttajia ihan hyvin kun se suhteutetaan tarvitsijoiden määrään. Niin joka asialla on niin monta puolta, kantsii aina tutkia monelta kantilta asioita. Mutta eipä se palijo Reetan tilannetta paranna, jos passelia ei löydy. Hitto, olisin niin mielelläni huokaissut tuon tiedon suhteen. Miksi aina matto vedetään alta. Tänään se ei tosin ole matolta tuntunut, vaan aaloilla keinuvalta laholta laiturilta. Huojuu, heiluu, aallot nakkelee ja on täysi työ pysyä kyydissä. Laituri on myös niljakkaan liukas ja olen mennyt rähmällenikin jo monta kertaa. Välillä makaan siinä haisevalla ja liukkaalla laiturilla mahallani, naama lautoja vasten. Mutta pysynpäs kuitenkin kyydissä. Välillä jopa könyän pystyasentoon.
Tänään on ollut kauhea morkkis kotona ololle ja joutilaisuudelle. On aivan liika paljon aikaa miettiä. Haluan tytöt koulusta kotiin ja äkkiä. Haluan meteliä ympärilleni. Annan niille jonkin tapeltavan asian, jotta saan olla vaikka erotuomari ja karjua kurkku suorana. Näinpä oma alitajunta ei olisi silloin koko ajan ylikierroksilla, olisi pakko keskittyä muuhun. Niinkuin terriereille tennissukka, jota ne voisivat repiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti