Laukut on pakattu ja taksi tulee vartin päästä. Taas siis Ouluun. Kaiken pitäisi edetä suunnitelmien mukaan. Eiliset kokeet olivat sellaiset kuin pitikin, arvot hyvät. Ei vaan haluaisi takaisin siihen todellisuuteen... Reettakin ollut koko aamun kauhean vaisu. Aamulla kannatti itsensä vessaankin, nukkui yön iskän kainalossa, ruoka ei oikein maistanut, piiloutui peiton alle ja oli puhumatta. No minulla ihan samaa havaittavissa, tosin en mennyt peiton alle, vaan kävin koirien kanssa lenkillä. Tulossa piinaviikko, tuskainen sellainen. Luuydinnäytteen suhteen olen positiivisella kannalla. Kauhukseni keksin yöllä sellaisenkin ajatuksen, entäpä jos tulokset eivät olekaan sitä mihin olemme tuudittautuneet. Kuinka se jysähtää, miten siitä osaa selviytyä. No pieni mieli ja vilkas mielikuvitus tekee pahojaan. Kunpa vain osaisi realistisesti ja järkevästi suhtautua tuleviin päiviin.
Elikot vaistoavat meidän lähdön. Liimautuvat kantaan joka askeleella ja tillottavat ovelle koko ajan. Reetta niitä pussailee ja kuvatuttaa itseään milloin kukakin kainalossa.
Pasi tuossa hättäilee, luulee etten tajua ajan kulkua. Tajuanpa ja olen hetkessä valmiudessa.
Son moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti