Siis ihan huippulukemia! Viikoittain sivullani käy yli 2000, nyt reilussa kahdessa kuukaudessa paukahti noinkin upeat luvut. Tosin viime viikosta kävijäluvut ovat laskeneet. Olenkin miettinyt miksi. Tietenkin sivuilla käynnit ovat vapaaehtoisia, tuskaa ja ahdistusta ei tarvitse silloin muiden tuntea, kun niitä ei lue. Enpä minä itsekään halua lukea kauhukirjallisuutta tai katsoa kauhuelokuvia. Nehän pian jäävät nuppiin kiertämään kehää. No eipä tuolla oikeastaan väliä, sillä tämä on todellakin ylittänyt villeimmätkin lukijamääräkuvitelmat. Päivittäin sivujani seurataan mm. Ruotsissa, Englannissa, Tanskassa, Yhsysvalloissa, Espanjassa, Kroatiassa, Venäjällä ja tietty myös täällä kotomaassa. Mielenkiintoista.
Olisi kiva saada kommentteja myös rajojen ulkopuolelta, silloin se tuntuisi todellisemmalta. Toki voihan sivuille vahingossakin eksyä, mutta kukapa eksyy päivittäin ja viikoittain. Välillä päivässä kävijöitä oli jatkuvasti liki 1000, silloin meinas jo itselläkin päätä huimata. Meinasin lopettaa koko naputtelun. Nyt tämä on kohtuullisempaa ja inhimillisemmissä puitteissa.
Outo tämä maailma, kuinka se on avoin ja nopea.
Hei! Olen seurannut blogiasi melkein alusta alkaen,löysin sen facebookissa olleesta linkistä.Monesti sun ajatukset on kuin omasta elämästäni.Meillä tyttö sairastui heinäkuussa ´09 ja oltiin os 51:lla melkein vuosi,hoitojakso oli 320vrk joista 274 vrk oltiin osastolla.Sairaalaelämä tuli aikas tutuksi.Ite en jaksanut silloin paljon kirjoitella,vähäisiä hataria päiväkirjamerkintöjä,mutt ei ne asiat ja tunteet näköjään ihan heti unohdu. Sä osaat kirjoittaa tosi hyvin vaikeistakin asioista,joten jatka vaan kirjottelua jos jaksat.Toivon todella paljon voimia taisteluun teille koko perheelle ja etenkin Reetalle ja paljon suojelusenkeleitä vierelle kulkemaan.
VastaaPoistaKiitos Päivi, tiedät siis vertaistuen merkityksen niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.
VastaaPoista