Totuudet iskee päälle aina puuskittain. Yöllä napsahteli totuuksia alitajunnasta mieleen. Eikä nämä ole niitä kaikista keveimpiä asioita kohdata. Aamu alkoi painon tunteella rinnassa, haluaisin asioiden olevan niin paljon paremmin. Edessä on paljon vaikeita asioita. Ensimmäinen on sisarusten testitulokset. Ehkä viikon kuluttua saamme tietää löytyykö sisaruksista luovuttajaa. Toivottavasti.
Puolen vuoden kuluttua, toivottavasti, voimme olla levollisempia ja huolettomampia.
Muita totuuksia paukahtelee lasten suusta. Reetasta on kehittynyt melkoinen hygienia-asiantuntija. Neiti pitää pitkiä sulkeisia käsihygieniasta. Eilen kuulin luennon vessakäyttäytymisestä. Kotona ollessa Reetta oli seuraillut sisarusten tekemisiä. Kaikki muistavat kyllä käsihygienian ja käsidesin käyttämisen. Mutta Reetta muistutti järjestyksestä. Mitä järkeä on käyttää käsidesiä ensin ja sitten vetää pytty. Kun istut pissalla, pyyhit pyllyn on kaikki pöpöt käsissä ja siirtyvät siitä vessanpöntön vetonuppiin. Eli nupissa on valtavasti pöpöjä. Jos siis desinfioit kädet ja vedät vasta sitten pytyn, saat valtavasti pöpöjä. Tästä Reetta oli opastanut Fannya, sillä neidillä oli lipsahtanut vetäminen väärään väliin. Fanny olikin suu auki simputusta kuunnellut ja mietteliäänä vastannut "Aha". Varmasti oppi, sillä asiahan tulee Reetalta ilmaistua armeijatyyliin, varsinainen kapiainen tuo neiti.
Seuraaava totuus tulee puheluista. Reetalla on tapana soittaa useimmiten minulle, kun olen Oulussa. Eilen sanoinkin, että voithan soittaa isällekin kotiin. Tähän neidillä oli taas omintakeinen logiikka. Tottakai hän soittaa Oulussa olevalle vanhemmalle, koska tämä on lähempänä, jolloin yhteyskin muodostuu nopeammin! Näinpä, onhan tässä 130 kilometrin etäisyys.
Aamulla neiti oli soitellut kotiin iskälle. Heidän on tarkoitus ajella tänne tänään. Reetta oli pyytänyt Pasia tuomaan minulle vaihtovaatteita, ettei tarvitse äiskän aina samoissa olla. Nääs tuo minun pakkaamiseni on mennyt hiukka pommiin. Se on yhä maanantaisen paniikkipakkauksen seurauksia, en vain tajunnut päivittää niitä perjantaina lähtiessä. Yövaatteita löytyy kaksin kappalein, samoin farkkuja. Muita vaatekappaleita sattumanvaraisesti ilman mitään loogisuutta. Ja yllätys yllätys, sukkiakin vain joka toiseen jalkaan. Pisti miettimään Vernan pakkaamistapoja, lapsi parka ei ole omena kovin kauas puusta pudonnut. Meninkin pilkkaamaan ja nauramaan hulta huolettomasta, taitaa olla äitinsä tyttö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti