Päivä on taas hämärtynyt illaksi. Aika jälleen harpponut eteenpäin. Tytöt ovat tehneet yhdessä lumitöitä, lunta on tullut kunnolla kinoksiksi asti. Neidit ovat nahistelleet asiasta kuin asiasta. Yksi syy kireyteen on ollut syömättömyys. Kummasti fiilikset rentoutui, kun pakotin lauman ruokapöytään. Aamupäivä on ollut matalalentoa tuplien kanssa. Isommat tulivat sillä aikaa kotiin ja keikkuivat ilman ruokaa. Ei kuulemma ollut nälkä, ja varmasti oli, mutta eivät tajunneet. Tessalla aiheutti läksyt valtavia raivareita ja Fannyllä oli muuten tippa herkässä. Tuleva viikko ja meijän Oulun keikka myös kaikkia mietityttää. Niin minuakin. Edessä on paljon vaikeita asioita, rankkoja hoitoja, huoneessa oloa ja odottamista. Huominenkin menee käytännössä jo odotuksen piikkiin, sillä toimittelen aamulla verikokeet labraan. Uskon niiden olevan hyvällä mallilla, mutta eihän mikään ole koskaan varmaa. On tulossa piinaviikko ja valtavat paineet. Sillä nyt otettava luuydinnäyte kertoo todella tärkeitä asioita. Mutta olemme jo hoidoissa todella pitkällä.
Pasi onkin miettinyt Reetan jaksamista, välillä haluttomuutta ulkoiluun ja vaisua puuhastelua. Tietenkin asiaan pitää kiinnittää huomiota, mutta onhan Reetalla oikeus olla uupunutkin. Harva kestää moisia hoitoja ilman minkäänlaisia oireita. Reetta ei ole petipotilaana, ei vaipoissa, kykenee liikkumaan, ei oksentele, iho on hyvässä kunnossa, limakalvot samoin ja ruoka maistaa. Sillä monella tulee kaikki nuo oireet hoitojen seurauksena. Koskaanhan ei tiedä milloin Reetankin tilanne muuttuu, sillä lääkkeillä paukutetaan melkoisella tahdilla. Mutta sekin on sellainen kierre, mikä on aina syy ja mikä seuraus? Pitää olla vain todella kiitollinen, että neiti jaksaa noinkin hyvin.
Kuulemani perusteella osa aikuisistakin syöpäpotilaista kestää samoja hoitoja aivan eri tavoin. Toiset ovat täysin petipotilaina huonovointisina, osa käy kesken työpäivän hoidossa ja jatkaa samalla tahdilla.
Eilen mietimme syövän yleisyyttä. Tälläkin hetkellä uusia syöpädiagnooseja on napsahdellut valtavia määriä ihan näöltä tutuille ihmisille. Mietimme kotikylämmekin diagnosoituja sairauksia, niitä oli muutaman sadan metrin välein. Mikä nykymaailmassa on se aiheuttaja? Saasteet, lisäaineet, elintavat, ruokavalio vai elinympäristö? Mitä nykyihmiset tekevät niin poskettoman väärin? Onko lääketiede kehittynyt entisaikojen sairauksien kohdalla voitokkaaksi, jolloin "tarvitaan" nykyajan kulkutauteja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti