LOPPIAISTA

Niin on Loppiainenkin pian purkissa, joulu vuoden päästä. Päivä on mennyt puuhastellessa, ulkoillessa ja elokuvan parissa. Ulkona on ollut paikoitellen hyytävä viima, niinpä ulkosuunnitelmat eivät kaikin puolin onnistuneet. Mutta luistimet on kaivettu, taidot testattu. Ja hyvin näytti liukuvan ja luisuvan. Minä olin valmennusjoukoissa, mutta onnistuin kaatamaan itseni kumoon ilman teriäkin. Parempi on näköjään pysyä syvällä penkassa, niin ei loukkaa itseään.
Reetta on kova tyttö vetämään hokkareilla, Verna taas viihtyy paremmin kaunareilla. Samoin Tessalla hokkarit ja Fannylla kaunarit. Olenkin miettinyt omia kouluaikojani, miksi se oli aina pakko tyttöjen luistella kaunoluistimilla, harjoitella makkaroita ja silimukoita. Helpompi olisi ollut hokkareilla esimerkiksi pelata. Vuosi kaksi sitten ostin itselleni uudet valkoiset kaunoluistimet. En ollut lasteni aikana koskaan luistellut. Kaikkia jänitti kauheasti mun puolesta. Minulle pistettiin suojia polviin, ranteisiin, kyynärpäihin ja päähän. Olin kuin Michelinukko. Vaan niin minä kaikkien yllätykseksi osasin jotain luistelun tapaista. Kysyin lapsilta hävettikö heitä minun luistelu? Ei kuulemma luistelu, mutta se kun huusin luistellessa. No kyllähän siinä ääniefektit täytyy ottaa mukaan jos tasapaino heittää ja jarrut on hukassa.
Kävin viettämässä laatuaikaa lenkin parissa mukana vain Fanny, Reino ja Kaino. Tekee hyvää välillä ottaa aikaa vain yhdelle, jakamattomasti. Olen myös oivaltanut omalta kohdaltani muutamia seikkoja. Asioiota on ikään kuin auennut itselleni. Mutta mitä, ne piän toistaiseksi tasan omana tietonani....