Torstaina tiputuksen loputtua oli vuorossa arvojen mittaus. Ensimmäisellä kerralla n. 60, edellisellä n. 90 ja nyt paukautimme ennätyksen n. 150. Mikä aiheutti noinkin suuren lukeman, kenties virtausnopeus..? Tänään aamupäivällä otettiin uudet lukemat. Arvot laskivat huippuvauhtia, suunnitelmien mukaan. Raja-arvo kotiinpääsylle on 0,20. Reetta sai luvuksi 0,21, eli napsahti yksi lisävuorokausi kotiutukselle. Toisaalta nesteytyksen jatkamisella varmistetaan riittävä arvojen lasku ja estetään munuaisvauriot, eli mikäpä siinä. Seuraavat näytteet otetaan huomenna heti aamusta. Kotiutus kenties puolenpäivän paikkeilla.
Onko järkeä lähteä kotiin lauantaina ja palata sunnuntaina? Reetta oli soitellut kotiin. Vernalla on niiskutusta ja röhän tapaista. Neiti oli asiaa iskän kanssa mietiskellyt ja päätti haluta jäädä Ouluun. Järkevää, totta! Tässä vaiheessa emme todellakaan halua saada mitään röhää, jolloin lyppi siirtyy.
Näinpä neiti, järjen ääni, perusteli minulle miksi jäämme Ouluun. Onneksi meidät majoitetaan tänne odotettua pidemmäksi aikaa.
Ei auta kuin surruuttaa vaatteita taas uudelleen pyykkikoneessa ja pysytellä sisällä, mikäli pakkaset kiristyvät ja vaatetus ei riitä. Onhan tämä toki Reetallekin seikkailua sairaalarupeaman jälkeen. Näillä näkymin kotiudumme tiistaina.
Yllättäin tänään saimme osan lypin tuloksista. Mikäli arvo on 0.5 tai alle sen on tulos hyvä. Reetalla arvo jäi kuulemma reilusti tuosta, eli hyvä hoidon vaste. Uudessa lypissä tutkitaan vielä jäännöstaudin osuus.
Kuinka ollakaan osa lypistä olikin voitu tutkia, mutta osa jäi tutkimatta.
Ihmeen tyynesti sitä pystyy asioihin suhtautumaan ja ottamaan vastaan mitä tuleman pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti