Saan jatkuvasti todella liikuttavia tekstareita, puheluita, kirjeitä ja sähköpostia eri ihmisiltä. Monelle on elämän varrelta tuttuja samat kokemukset ja tunteet joita minä käyn läpi. Kiitos, ne tuntuvat hyviltä. Voimaannuttavilta. Tässä se nähdään kuinka tärkeää on vertaistuki.
Eilen sain myös pitkän puhelun uudelta hyvältä ystävältä. Hän on menettänyt poikansa näissä taisteluissa. Kuinka helppo on sellaisen ihmisen kanssa jutella, ilman turhia selittelyjä. Jakaa hymyt ja kyyneleet. Tämä taistelu opettaa koko ajan puhumisen tärkeyttä. Asiat pitää purkaa ja avata, kelata muiden kanssa usealta eri suunnalta.
Eilen illalla kun ajelimme kotiin tyttöjen kanssa, puhuimme. Matka meni siis puhuessa, jopa Verna pysyi hereillään. Lapsilla on monia asioita mielessä, kysymyksiä. Mietimme tärkeitä asioita ja tulevaisuutta. Vitsi mitä älykkyyttä noinkin pienistä löytyy. Olen ylpeä lapsistani, heidän tavastaan käsitellä asioita. Kuinka hienosti he pystyvät monilta kanteilta asioita pyörittelemään. Meidän tulisi enemmän olla lastemme kaltaisia, pitää se lapsenomainen tapa käsitellä asioita. Kun asiat on hyvin, ei kannata murehtia turhia. Kannattaisi vaan heittäytyä lapsenlailla, vilpittömästi ja aidosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti