TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

lauantai 8. tammikuuta 2011

LEPPOISA LAUANTAI

On ollut leppoisa lauantaipäivä. Aamusta aloitimme siivoamisella ja petivaatteiden vaihdolla. Huushollissamme pyörii muutama säkki; kierrätys, sukulaiset/ tutut ja roskat. On aika punnita tavaran määrää ja surutta luopua tarpeettomista asioista. Olemme olleet myös mummun ja papan rannassa serkkutyttöjen kanssa ulkoilemasa. Meijän muksut eivät ole tavanneet toisiaan sitten lokakuun jälkeen, sillä aina on joku ollut räkäinen. Kyllä näyttivät lapset nauttivan yhteisistä puuhista. Siellä siinä vierähtikin useampi tunti. Reetta ylpeänä esitteli systerille ja sen muksuille cvk:ta, sen toimintaa ja kaljuaan. Voi vitsi, kuinka luontevaa tuo lapsen suhtautuminen asioihin on. Välillä Reetta hauskuuttaa itseään hiuspannoilla ja pyytää ranskanlettiä. Sairaalassa yhden potilaan pikkusisko kysyikin, kuinka pojalla on noin kaunista kynsilakkaa. No kampauksensa puolesta Reetta menisi kossista, mutta onneksi vaatteet on sitä pinkinkirjavaa, kynsilakat ja strassikoristeinen kello.
Päivällä Reetta näki ohjelman somalinaisista ja siitä kuinka ne kietoivat huivin päähänsä. Neiti nappasi siitä uuden idean, kuinka huivin voi sitoa. Aikoi kokeilla moista. Enää hän ei ole peruukistakaan haaveillut, päinvastoin ollut helpottunut helposta kampauksesta. Suihkussa hän tykkää pestä päänsä hyvällä tuoksulla tai laittaa hoitoainetta. Se kuulemma pehmentää ja on kiva tuoksua ihanalle. Tänään hän perusti hoitolan, jossa oli erilaisia hierontoja ja hoitoja. Kaikki oli hinnoiteltu, minunkin hoitoni tulivat maksamaan kuusi euroa. Neiti sanoi, että hänen kannattaa tällä tavalla harjoitella matikkaa ja pluslaskuja, kun ei voi käydä koulua. Kyllä neiti tuohon hintaan pitkään jaksoikin hieroa, lopuksi sain kampauksen ja helmet kaulaan.
Meillä on todella rauhallista, isommat käärivät petivaatteet kainaloon ja lähtivät naapuriin yökylään. Nyt vuorossa on iltapesu, sitten cvk:n huuhtelu, puhdistus ja uudelleen teippaus. Iho on jonkin verran ärtynyt jatkuvista teippauksista. Olenkin yrittänyt vaihdella teippauksien suuntaa, letkujen asentoja, teippejä ja määriä, jotta iho korjaantuisi. Teippien liimoihin tarttuu myös todella hyvin väriaineet vaatteista, kaikki nöyhtä ja lika. Välillä niitä pitäisi yrittää liottaa ja hinkata pois, mutta samalla iho kuluu ja ärtyy entisestään. Vahvat solusalpaajat ohentavat ihoa ja tekevät siitä aremman. Samalla kierre voi aiheuttaa myös tulehduksia. Ihon yleiskunnosta huolehtiminen, rasvaaminen ja asioiden rekisteröiminen ajoissa onkin tärkeää. Tuo uusi cvk näyttäisi juurtuneen nyt todella hyvin. Kuffi ei ole tullut yhtään esiin. Olemme olleet myös paljon huolellisempia sen suhteen. Reetta on suostunut pitämään myös paidan alla sellaista tissiliivitoppia, jonka alle letkut on hyvä sujauttaa. Samalla painopiste letkuissa muuttuu. Neiti on todennut tämän laitteen tuntuvan jotenkin paremmalta, kuin sen ensimmäinsen. Tämä ei myöskään niin selkeästi näy tuosta ihon lävitse kuin se eka. Haavakin on parantunut nopeammin. Eli se oli siis harjoituskappale. Kuulemma välillä näitä laitteita menee useitakin uusintaan, jospa tuo nyt tarvittavan ajan pelittäisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti