TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

KUULUMISIA

Näinpä lähes viikko on vierähtänyt ilman päivittelyjä. Ei ole pahemmin koneen aukaisut kiinnostaneet, saati sitten päivittelyt. On nimittäin ollut omissa nupin päivittelyissäkin täysi työ.
Kotiuduimme laumamme kanssa tiistaina iltasella. Keskiviikko meni kauheassa päänsäryssä, stressi laukesi kunnolla. Silmissä sumeni, jyskytti, oli hiukka hattu tyhjä. Siihen ei mitkään tabut auttaneet, oli vain lusittava sekin päivä. Onneksi torstaista asti on ollut havaittavissa fiilisten nousua.
Mitäpä Reetalle? Neiti menee sata lasissa. Pyöräily kuuluu jokaiseen päivään, eilen noin viisi kilometriä. Ulkoilua, korukoulun pitoa, kotikoulua, kyläilyä, kokkausta, nahistelua ja kotista. Kaikki tuntuu menevän loistavasti. Perjantain veriarvot nousussa, oikea suunta.
Viime viikolla meillä tuntui olevan suhteellisen selvät suunnitelmat tulevalle viikolle. No, nyt on jälleen uudet suhteellisen selvät suuret suunnitelmat. Huomenna maanantaina otan kokeet kotona, siitä lähtien kaikki etenee todennäköisesti. Moni asia vaikuttaa kaikkeen ja kaikki yhteen ja yksi toiseen. Näillä näkymin lähdemme iltapäivällä Ouluun, anestesiakelpoisuuden tarkistaminen. Tiistaina lyppi ja selkälääke. Keskiviikkona lennämme Helsinkiin. Torsataina rankat keskustelut ja suunnitelmat. Perjantaina operaatioita. Paluulento ehkä sunnuntaina, ehkä maanantaina... Kaiken tämän ohessa minun kuuluu hoitaa paperisouvit, Pasin hypätä testistä ja kokeesta toiseen. Muut muksut ja lauma elikoita jää kotikonnuille mummun ja papan hoiviin. Onneksi tukiverkosto on lähellä ja muunneltavissa tilanteiden mukaan nopeastikin.
Reetalta otetaan pakastettavaksi "vauvansiemeniä" tulevaisuutta varten. Sillä tulevat rankat sädehoidot tuhoavat hedelmällisyyden. Ihana, että tuokin seikka on valmiiksi mietitty ja suunniteltu. Operaatiolle on hienompikin nimitys, mutta me puhumme Reetan ja tyttöjen kanssa vauvansiemenistä. Samassa nukutuksessa laitetaan toinen uusi cvk, koska tulevina viikkoina tarvitaan takuuvarmat vehkeet ja tarpeeksi putkia...
Infoa on tullut nopealla aikataululla sekä Oulun, että Helsingin suunnalta. On siinä sulatteleminen ja organisointi. Olen ottanut Reetasta 4 putkea verta tutkittavaksi, ettei lapsella ole vain mitään sukuopuolitauteja. Tämä on kuulemma lakisääteinen juttu, jotta väestöliitto ottaa siemeniä pakkaseen.
Toki lasten hankkimiselle tulevaisuudessa on muitakin keinoja. Näistäkin olemme Reetan kanssa jutelleet. Voihan vauvansiemeniä luovuttaa myös äiti tai sisaret. Ajatusleikki meneekin, että minä annan siemenet, jotka Reetta synnyttää. Eli mummun siemenistä syntyy lapsenlapsi, joka onkin oikastaan äidin sisko! Välillä nauramme, välillä itkemme. Pääasia on että keskustelemme!
Todettakoon, että tieto on lisännyt tuskaa... Miten käsitellä hallitsevaa tuskaa, haluanko lisää tietoa?
Tällä hetkellä on vain otettava vastaan valtavia paukkuja ja yritettävä sopeutua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti