TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

LOHIKEITTOA ILMAN LOHTA

Eilen aamulla lupasin keittää Reetalle lohikeittoa. Sairaalassa minulla oli valmiina liemivärkit, perunat ja porkkanat. Puuttui vain lohi. Polkaisin lähiSiwaan ostamaan lohta. Vakuumiin pakatut ja yleensäkään valmiiksi pakatut eivät tule kyseeseen. Näinpä suunnistin pakastimelle. Lohikuutioita ei missään. Polkaisin jälleen seuraavaan kauppaan, ei sielläkään. Siis perusraaka-aineita ei ole valikoimissa. Kalapuikkoja, pinnoitettuja, friteerattuja ja muita valmisteita vaikka kuinka. Taas säpsähdin, siis ihan oikeastikko kaiken pitää olla eineksiä, valmiita tai puolivalmiita. Kyllä meilläpäin kaupoista vielä raaka-aineita löytyy, jotta voi itse valmistaa. Näinkö paljon ruokakulttuurikin muuttuu reilussa 500 kilometrissä. Onko elämän hektisyys siis myös ruokapöydässä mukana, eikö tehdä kotiruokaa vaan lämmitellään valmiita. Kyllä minäkin osaan valmisruokia lämmittää, mutta kyllä perus kotiruokaan pitäisi sentään raaka-aineita olla saatavilla. Toki suuremmissa tavarataloissa ja kauppahalleissa onkin, mutta enpä nähnyt tarpeelliseksi niihin singota lohipalan vuoksi. Pian neiti olisi kiljunut nälkäänsä jo melkoisella raivolla, ennenkuin olisin ehtinyt sitä keitoksi tehdä.
Allogeenisen kantasolusiirron jälkeen on paljon rajoitteita ja päänvaivaa. Muunmuassa kaikkea vakuumiin pakattua tulee välttää, niinkuin kalat. Mikäli käytät ja valmistat kalaa, sen tulee olla todella tuoretta ja käyttää heti. Sushit ei nyt tule kuuloonkaan. Reetan herkkua on ollut suolattu lohi ja kylmäsavustettu, vaan eipä saa nyt syödä. Tuorejuustot, homejuustot, kotijuustot kaikki on pois. Vain kypsät kermajuustot sallitaan. Säilykkeissä pitää olla tarkkana, vain kypsiä ja sellaisia joiden alkuperä tiedetään. Ei oliiveja purkista, paisti että pizzassa olemme niitä nauttineet. Kaikki salaatit ja raasteet pois, tuorekurkkua voi harrastaa pestynä ja kuorittuna. Maitotuotteet Hylana tai täysin laktoosittomana, onneksi tämä ruokavalio on meille entuudestaankin tuttu. Mieluummin siis pizzana, kuin muuna annoksena. Sillä pizza menee taatusti kuuman uunin kautta, jolloin mahdolliset pöpöt simahtaa.
Eilen tein iltapalaa koko osastolle, niin potilaille, kuin vanhemmille ja jäi sitä hiukan myös henkilökunnalle. Tacolastuja, texmexjauhelihaa, juustoa ja muita lisukkeita; uuniin ja nam. Reetta söi ison lautasellisen. Niin siitä aamullisesta lohikeitosta vielä. Jouduin tyytymään pakasteseitiin. Hyvähän siitäkin tuli ja neiti söi kolme lautasellista, pitkällä liemellä tietenkin. Ravitsemuspuolen ihmiset saattaisivat älähtää, kun näkisivät mitä kaikkea Reetta syö ja minkälaisia määriä. Rajoitteet pyrin ottamaan huomioon pöpöjen osalta, mutta muuten maku ratkaisee. Kuinka tärkeää on syödä sitä mitä haluaa, Oltermannikin on mennyt Reetan suuhun koko paketti. Siis pelkkää juustoa ohuina siivuina 450 grammaa muutamassa päivässä. Toki rajoitammekin, mikäli elimistö niin huutelee. Olen lääkäreiden kanssa asiasta puhunut ja saanut vastauksen antaa lapsen syödä. Näillä eväillä tähän päivään.
Katsoimme ikkunasta ulos, minä asunnolla ja Reetta osastolla. Kuinka kaunis aurinkoinen syyssää. Ihania värejä ja kauniita ajatuksia. Tämä on jo päivä +31, huikeeta ja värikästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti