Oikeastaan kaipaisin tietoja muusta maailmasta. Kertokaapa mitä kotipuoleen kuuluu. Miten muksujen koulut ovat alkaneet. Jaaritelkaa meille tänne jonninjoutavia, sillä kaipaamme viestejä muusta maailmasta. Mitä uusia harrastusmahdollisuuksia on ilmennyt, aloitettu. Mitä metsistä löytyy. Onko koirilla ollut silmä- tai korvatulehduksia. Onko pihat jo haravoitu. Mitä lintuja on nähty muuttopuuhissa. Millainen marjasato, mehuksiko vaiko pakkaseen. Minkälaisia uusia vaatteita syksyyn on tullut hankittua. Mitä värejä; verhoissa, vaatteissa, pussilakanoissa, kengissä, takeissa... Jokin hyvä resepti. Idea. Oivallus. Onko lasten jalat kasvaneet. Kahvin hinta noussut. Onko lasten ikä aiheuttanut uusia haasteita, minkälaisia. Onko jossakin asiassa tyhmyys tiivistynyt. Muuta epätasapainoa tai tasapainoa. Miten hoidot edistyvät. Kuinka kotijaksot menevät. Mitä on sattunut ja tapahtunut. Kaipaako meitä kukaan. Sattuuko ja tapahtuuko teillä kommelluskia, arjen komiikkaa. Mikä suututtaa, ilahduttaa tai ottaa päästä. Mikä ukko-tai akkakullassa riepoo. Itsessä. Olen aina ollut kiinnostunut muiden kuulumisista, ei se mihinkään ole kadonnut näidenkään viikkojen aikana. Samoin Reetta kyselee ja miettii paljon muitakin. Älkää suojelko meitä muulta maailmalta. Telekkarista voimme seurata mitä maanlaajuisesti ja maailmalla tapahtuu. Yleensähän ne on lähestulkoon pahoja asioita, mitkä uutiskynnyksen ylittää. Mutta mitä tapahtuu meidän lähipiirissä, tutuissa ja vähemmänkin tutuissa. Mitä teille kuuluu? Olen jälleen jättänyt lukuisiin puheluihin vastaamatta, samoin tekstareihin. En vaan jaksa ääneen jaaritella, jutella. Reetta kun soittaa iltaisinkin vielä maratonipuheluja. Onneksi soittaa ja juttelee, eikä ikävöi yksinään. Mutta kun itse en tahdo jaksaa aktiivisesti puhua, kuunnella ja vastailla. On niin hyvä välillä olla antamatta itsestään, olla vaan. Olla silleen niinkuin saavana osapuolena. Yritän latautua, nukkua hyvin. Nukunkin erinomaisesti.
Pliide, jaaritelkaa meille sieltä kaukaa ja läheltä niitä näitä.
Mitäs tänne kotikonnuille? Syksy on tullut, ei sille voi mitään. Sen huomaa tuoksusta, väreistä, hajuista. On jollakin lailla kirpakkaampaa. Ja nyt piti olla jo takkikin päällä kun kävin pyöräilemässä aamupäivällä. Metsän syksystä en niin tiedä...kait siellä sitä torvijäkälää on ja kaiken maailman karvarouskuja ja tatteja. Puolukoita nyt ainakin. Tuolla keittiössä on kaksi ämäriä puolukoita. Toinen on jo perattu ja toinen odottaa vuoroaan. Ja sitten vain piirakan tekoon, nam!
VastaaPoistaNiin kuin tiedätkin, olen aloittanut uuden harrastuksen, salilla käymisen kaksi tai kolme kertaa viikossa. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, vaan siinä, että menen sinne jo aamulla aikaisin. Ei ole kukkokaan ehtinyt vielä kurkkuaan selvitellä kun minä siellä jo viipotan juoksumatolla. On ihanaa laittaa koko kroppa töihin ja hikoilla. On tuota kroppaa tullutkin laiminlyötyä. Nyt on uusi suunta! Pari kävelylenkkiä vielä viikkoon, niin eiköhän se siitä ala homma hoituun.
Velipoika on ottanut myös uuden suunnan elämässään. Ehei...ei sitä mitä ajattelet. Nooni on mennyt kokkikouluun. Reppu ja penaalikin jo on.
Jessi ja Narsku voivat hyvin ja aika paksusti. Jessi on hyvä mamma ja Narsku vallaton viikari. Näyttihän teidänkin unelmakolli hyvinvoivalta kun viimeksi teillä kävin. Pasikin oli ihan suht koht ok, vaikka edellinen ilta olikin vähän venähtänyt.
Vaateista, kengistä ja sisustusjutuista en viitsi kauheasti alkaa meukkaamaan, kun sitä tekstiä tulsi sitten loputtomiin...sanon nyt kuitenkin sen verran, että olen hankkinut uudet punaiset talvikengät. Kunnon läskipohja, nilkkurit...tästä aasinsilta vaatteisiin... kävin tässä taas jälleen kerran vaatearsenaaliani läpi ja totesin sen olevan vähän tumma. Niinpä olen päättänyt mustan ja farkunsinisen lisäksi saada väriä vaatekaappiini syntisen punaisen ja pirtsakan turkoosin muodossa. Ja mitä sisustukseen tulee, niin suunnitelmia on paljon. Toteuttamisesta en niinkään tietoa. Olis kyllä kiva saada gegot jo seinälle. Tuutko takomaan ne seinään? Ari ilahtus taatusti!
Poikien koulu on alkanut ihan kivasti. Jopa esikoinenkin on ehtinyt joka aamu linja-autoon. Taitaa olla muuten ihastunut... Kuopus menee menojaan niin kuin ennenkin. Pituutta on jo yli 161 cm! Niin ja kummipoika Aapo kääntyy jo mahalleen ja sillee eestaas.
Mietin tässä yksi päivä tätä mennyttä vuotta ja totesin sen olleen outo. Outoa siinä on ollut se, että sinä et ole ollut täällä. Ei uskoisi kuinka toisen elämä vaikuttaa omaan. Enhän minä ole päässyt tanssimaankaan kuin yhesti koko kesänä! Entä sitten baariin...no en! Ei ole ollut koko vuonna semmosia "sinätännehetimitä" ex-tempore juttuja, saatikka niitä baari-iltoja. Voi voi... mutta kunhan tuutta taas takas tänne kotikonnuille, niin otetaanko yhet mojitot? Vai otettasko vaikka kahet? Ja ei panna piikkiin!
Mitäs vielä? Taidan jättää tilaa muidenkin tarinoille ja kerron sitten muut jutut myöhemmin. Kyllähän juttua piisaa, mutta kohtuus nyt täällä "nettimaailmassa". Nähhään!