SKRÄPÄTEN

Aina ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan, niinkuin eilinen. Meidän kohdalla onneksi kohonneita arvoja, jaksavaa lasta ja mukavaa ajankulua. Eilisen Hb noussut 105:een, trompparit 320, crp alle 3, leukkarit 2,2 ja neutrofiilit 0,67. Oikea on suunta. Kaaviossa hymynaama jatkuu... Minulle mahdollistettiin irtiotto osastolta, haettiin mukaan ja palautettiin illalla. Ystäväni päätti saada minut mukaan haistelemaan tukkuun uusimpia askartelutuulia ja villityksiä. Oikeassa oli, oikea tilipehööritaivas. Kuinka ihania materiaaleja, papereita, kyniä, oheistuotteita, leimasimia, ideoita ja mahdollisuuksia. Homma imaisi minut mukaansa, tuliaisina kassillinen skräppäysmateriaaleja. Eilen illalla perustimme siis joulukorttitehtaan Reetan huoneeseen. Todellakin syyskuussa, mutta minkäs sille voi kun ideaa pukkaa. Reetta soitteli innoissaan pari kertaa päivän aikana, ei ikävää vaan innostusta ja odotusta. Lapsi tuntee äitinsä... Ei kuulemma tiennyt mitä odottaa, mutta tiesi että kannattaa odottaa. Näin ollen olen siis menossa nyt tänään hyvissä ajoin osastolle, sillä minun pitää neidin laskelmien mukaan tehdä muutama pidempi päivä, jotta saan poissaoloni hyvitettyä. Melkoinen pomo ja pomotus. Mikäpäs siinä, kyllähän minuakin skräpätyttää. Tästä tehdään puuhakas päivä, päivä +26.