NAUTINNOLLISTA

Reetta aloitti aamunsa ruisleivällä, mehulla, maidolla ja Oltermannilla. Höyläsimme pinon siivuja, jotka kaikki tuli nautiskellen syötyä. Neiti vain huokaili, nautinnollista. Tuputin maitoakin lisää, mutta neiti tokaisi kalkkitarpeen tulleen jo täytetyksi juuston muodossa. Niinpä hän joi vettä. Miten Reetta jaksaakin kaikkia asioita oivaltaa ja huomioida. Toki moni asia tulee perusteltua ensin, miksi ja mikä johtaa mihinkin. Yllättävän hyvin niistä saa näköjään tärppejä, joita pystyy käyttämään. Kerran nääs kalkkilisäys aiheutti huonoa oloa, sanoimme ettei sitä tarvitse jos sen tarpeellisen määrän saa ruokavaliosta. Tässäpä tämä.
Iltapalaksi teimme muiden vanhempien kanssa lämpimiä juustoleipiä, Reettakin söi kaksi. Osastolla menee järkyttävät määrät ruokaa hukkaan. Leikkeleillä on vain päivän käyttöiät, samoin leivät säilytetään todella lyhyen aikaa. Suurimmalle osalle lapsista ruoka ei maistu tai se menee nenämahaletkun kautta.
Pälyilen maisemaa, ulkoilmaa ja tuoksuja aivan uudesta perspektiivistä. Nyt haistan kosteutta, homeita, itiöitä, sieniä ja pöpöjä joka puolella. Paljonko kaikenlaisia sieniä on ilmassa ja maaperässä, sillä onhan ollut lämmintä ja märkää. Eli ei siis puhettakaan, että voisimme harrastaa metsäretkiä, sienestämistä, floristisia puuhia luonnon materiaallista. Luonto on ollut meille viimeisen vuoden henkireikä, koska olemme joutuneet olemaan muista ihmisistä erossa. Nyt kantasolusiirron myötä myös tämä mahdollisuus poistuu ainakin puoleksi vuodeksi tai vuodeksi. Miten ihmeessä nuppi kestää ja voimme kaikelta suojella. Voi kunpa tulisi paukkupakkaset ja lunta! Kuulemma pahin ajankohta sienten leviämiselle, on se kun lehdet putoavat ja koko syksy.
Kotipuolesta alkaa kuulua milloin keneltäkin puhelua, paitsi Vernalta. Sillä on aina jokin tekninen projekti, joka vaatii keskittymistä enemmän kuin juoruilu. Ehkä ikävääkin aistittavissa, niin meilläkin. Reino-riepu oli jopa saunannut Pasin kanssa. Yleensä se saunaa vain minun kanssani. Onko Pasi syrjäyttänyt minut, Reino minut unohtanut vai onko koirapololla noin suunnaton ikävä, että pitää jo saunoa iskän kanssa.
Tämänpäiväiset veriarvot ovat nousussa. Trompparit jo yli 280, crp 3, muut hiukan nousseet. Hyvä näin. Lähdin osastolta kahdeksan jälkeen, sillä minun pitää pestä pyykkiä. Hoidan Reetan pyykkirumban täällä asunnolla, kaksi vaatekertaa päivässä. Tänään olemme pelanneet kori- ja lentopalloa, heitelleet frisbeetä, tasapainoilleet, jumpanneet, katsoneet elokuvan, telkkaria, lukeneet, nauraneet, hieroneet, vähän inttäneet ja olleet kaulakkain sängyssä. Lähtiessä tuumasimme meillä olleen ihan hyvän päivän, ei ole tarvinnut edes tapella. Tiukka rutistus, hali ja pusu. Tällä jaksaa taas porskuttaa.