Kun asiaa oikein mietin, tulin siihen lopputulokseen, että jälleen on maanantai. Siis onko? Aikakäsitys ja ajantaju ovat todella hämärtyneet. Kauanko olemme täällä olleet, kauanko olemme vielä. Ei sitten mitään hajua. Eilen Reetta tosin tanssi tuuletustanssia, pian on minimi neljä viikkoa täynnä. Siinä mielessä minimi, että sen lyhempi reissu ei missään nimessä voi olla. Näin ohjeisti Reettaa hoitaja Oulusta lähtiessä. Onhan se lapsellekin jokin mittari, niin ja itsellekin. Missä sitten tehdään kuukauden kohdalla tuleva lyppi, en tiedä.
Nukuin tukkina, aamu puoli seitsemään. Olin jälleen ihan pöllästynyt kun heräsin. Siis en ollut herännyt koko yönä, eikä neitikään ole soittanut. Näin ollen koin jälleen olevani aamuvirkku.
Pannullinen kahvia on juotu ja nyt nautin aamumunat. Tästä tulkoon paljon parempi päivä kuin eilinen, noin niinkuin mielialojen puolesta. Ulkona näyttää kuulaan raikkaalta syksyiseltä. Kyllä siinä sopivasti herää, kun polkaisee sairaalaan. Ihana päivä, sovitaan niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti