KULMIKAS VESIKELLO JA MUITA PAINEITA

Eilen illalla Reetta meni suihkuun. Samalla hän otti cvk:den päällä olevat lappuset irti. Iho lehahtaa teippauksista yleensä kirkuvanpunaiseksi, tasoittuen hetken kuluttua. Samoin kävi eilen, mutta jäljelle jäi pitkulaisen kulmikas vesikello. Iho rasvattiin ja teippauskien kohtaa muutettiin. Vesikello nousi cvk:n kaksiluumenisen haarakohdan alle. Mitä ilmeisemmin se oli haarukan painauma, joka päivän puuhissa hinkkasi. Päivystävä läääkäri määräsi siitä kuitenkiin näytteet, epäilyksenä vesirokko. Taas puristi sielua, mitä vielä. Vesirokko on sairastettu muutama vuosi sitten, mutta solumyrkyt saattavat muuttaa omaa immuniteettia moiselle. Kuulemma avohoidon puolella on ollut vesirokkoa liikkellä. Puski kylmää hikeä, puskee yhä. Vesirokkojohdannainenhan on myös vyöruusu. Nyt menee suonensisäisesti varulta estolääkitys kolmesti päivässä. Kokeet valmistuvat yhden-viiden arkipäivän kuluessa. Että sellainen paukku taas sulateltavaksi.
Huomenna on siis lyppi, joka kertoo jälleen kauhean paljon asioita. Sikäli mikäli tuotanto on iskän kantasoluista, niin kotiseutu häämöttää niiltä osin. Mikäli taas ei, niin savotta jatkuu... Että sellaista relaamista näissä asioissa.
Aamulla kun sängystä nousin pääni ei pitänyt. Minua huimasi valtavasti, piti ottaa tukea ja aikalisä. Mutta niin se siitä tasoittui ja polkupyöräkin pysyi ajaessa pystyssä. Mikä lie turnaushuippasu, uupumus, korttikramppi niskoissa tai äkkiliike. Onhan noita vaihtoehtoja. Mutta eipä huippase enää.
Päivä huipentui myös vääriin lääkkeisiin, jotka tuotiin aamulla. Reetan yhteistyökyky on ollut minimalistista ja äänekästä. Sain aamulla kunnon ryöpytyksen ja kaikki sonta viskattiin päin näköä heti huoneeseen astuessani. Suurin aiheuttaja on tuo voliseva vessanpytty. Nyt se ei enää viserrä, vaan volisee taukoamatta. Pian puolenkymmentä hoitajaakin on siihen muutamassa minuutissa hermostunut. Laitosmiehiä kävi täällä viikolla kaksin kappalein. Turha amatöörikeikka. Ne eivät saaneet mitään aikaiseksi. Tunnetusti  viikonloppuisin ei moisia ammattimiehiä ole töissä.
Korttitehdas pitää tänään vapaata, onneksi. Vanne on sen verran kireällä itselläkin nupin ympärillä, että ei juuri pystyisi kauneutta loihtimaan. Kunhan jonkinsortin seesteisyys tähän koppiin saataisiin ja tempperamentit tasapainoon. Huppalaheijaa. Päivän arvot ovat ihan hyvillä malleilla; crp alle 3, leukkarit n 3, neutrofiilit n 1, trompparit n 300 ja hemo noin 120. Näillä mennään, värikkään äänekkäästi.

Kiitos Johanna viestistäsi. Tällä hetkellä Reetan väri on turkoosi, tietenkin muutkin värikkäät värit. Kaikki käy. Kuvahahmot ovat myös laidasta laitaan, pääsääntöisesti hassut, hauskat ja värikkäät. Ei siis kovinkaan kangistunut maku. Musiikkimaku Mattialan siskoja, Abbaa, Mambaa, Juicea, Cisua, Anna Puuta, Suvi Teräsniskaa, PMMP:tä, Paula Koivuniemeä ja niin poispäin. Ettei olisi äidin musiikkimaulla jossakin mielessä vaikutusta. Tällä viikolla huoneessa kävi kitaristi/laulaja. Näinpä hoilasimme kyseisten artistien biisejä kolmiäänisesti ja isosti. Viimeinen veisu oli niinkin harras kuin Juicen; Eesti, Eesti, Eesti kaippaan sinne pr.....eesti...niin ja Kaksoiselämää. Reetu osasi sanat ulkoa.