KOHTI

Tämä loppuviikko on mennyt tunteiden vuoristoradassa, enkä tiedä onko hyvä vai paha olla. Alitajuisesti tuleva lyppikin mietityttää, se kertoo taas niin paljon asioita. Olen myös kyseenalaistanut omia ajatuksiani, tekstejä joita tänne kirjoitan. Siis nehän tulee minun ajatuksistani. Loukkaanko ajatuksillani, olenko liika raaka, onko minulla oikeutta ajatella niin. Jokainenhan meistä kuitenkin joutuu tekemisiin omien ajatusten kanssa aika tiheälläkin tahdilla. Jokaisella on omansa. Muilla myös. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa kokea ja ajatella. Omakin ajatus saattaa muuttua vuorokaudessa ja mielestäni siihen on oikeus. Monta kertaa hyvä syykin. Ei tarvitse pysyä ajatuksensa takana loputtomiin, sillä matkan varrella saa uusia katsantokantoja, tietoja, kokemuksia joiden perusteella voi muuttaa ajatuksiaan. Toisaalta kauhistuttaa ajatus, että pitäisi olla  vaikka seistemäntoista vuoden kuluttua samaa mieltä. En varmasti monestakaan asiasta ole.
Aamuisin polkiessa kohtin sairaalaa, olen miettinyt mitä kohti menen. Kohti risteystä, sairaalaa, todellisuutta, tulevaisuutta. Onko se aina hyvä asia mitä kohti jatkuvasti pyrimme. Kuka sen tietää mitä nurkan takana on vastassa. Eilen aamulla olin ajaa kohti prässihousuista miestä, kun hän pienessä bisneskuplassaan puhui asiaa kännykkäänsä. Ilmeisesti tärkeää sellaista, koska sai tukkia pyörätien, vallata tilaa itselleen ja kuplalleen. Eikä tajunnut, että joku höyry päästelee fillarilla takki lepattaen kohti. Onneksi oli nuo refleksit ja jarrut. Kannattiko sitä kohti niin kauheasti pyrkiä. Yleinen ajatus tuntuu olevan vähän jokaisessa asiassa, että pyritään johonkin muuhun tavoitteeseen. Mutta mitä uudet saavutetut tavoitteet tuovat tullessaan, kannattiko niitä kohti pyrkiä. On hyvä olla tässä ja nyt, nauttia nykyhetkestä. Sillä kukaan meistä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tästä kaikesta vedän jälleen ristiriitaisen johtopäätöksen ja suunnitelman. Ajattelin polkea kohti keskustaa täydentämään teippi- ja liimavarastoa. Näinpä juuri, sisin ajattelee toisin, mutta kroppa suunnittelee toisin. Mihin johtopäätökseen kokonaisuus tuleekaan. Reetta odottaa minua luokseen, mutta kyselee missä teipit. Niin kellohan on lauantai aamuna yhdeksän, olen tässä ja nyt.