Päiviimme mahtuu jos mitä. Aina ei tiedä mitä kaikkea voikaan tulla vastaan. Ajattelin muutaman kirjoitella teidänkin tietoon.
Yhtenä iltana Reetta löi vasemmanjalan pikkuvarpaan yöpöydän pyörään. Sattui kuulemma ja tuntui, että se paisuu. Nyt sitten odottelemme, jatkuuko kipu. Pitääkö kuvata. Onko se murtunut?
Eilen minä puolestani istuin huoneessa nojatuoliin. Istuin sillain vasemman jalkani päälle vinksalleen. Kaikki siihen mennessä hyvin, mutta kun työnsin yhtä aikaa selkänojaa taaksepäin, käsinojat raottuivat ja tuo rasittuneen jalkani varpaat vilahtivat mekanismin väliin puristuksiin. Varpaat välissä yritin sitten oikean jalan avulla änkätä itseni pystyyn ja irti. Sain irti, mutta nyt ukkovarpaan kynsi näyttää puskevan tummaa...
Toissailtana ajelin pyörällä asunnolle. Kun käännyin talon kulmalta pimeään päätyyn meinasin törmätä citykanin kanssa. Kani oli pensasaidan alla ja säntäsi pyöräni eteen. Kumpikin säikähdimme kunnolla. Onneksi en raukkaa satuttanut.
Eilen karkasin opettajan aikana kampaajalle. Muotoilussa käytettiin uutta suola-valmistetta. Maistoin sumua ja kyllä se oli ihan suolaista. Kaiken huipuksi tuoksuna oli jokin "tupakan musta tuhka", todella raikkaan kuuloista. Mistä moinen idea on tullut? Kun sitten föönättynä takaisin sairaalalle ajelin yllätti sadekuuro. Olin siis todella uitettu jälleen ja hiukseni tuoksuivat lievästi tupakalle, tuhkalle ja tahmealle...
Illalla Reetta soitteli minulle jälleen pitkän järkevän puhelun. Minua harmitti, että olen ollut taas sellainen itkeskelevä hermoraunio. Reetta vastasi, että se on välillä ihan hyväkin. Eipähän jää sisälle painamaan, välillä pitää antaa itkun tulla. Hänen puolestaan ei kuulemma kannata hermoilla ja olla huolissaan. On kuulemma siskoillekin asiasta sanonut, hän pärjää hyvin. Puhuimme myös, että kun päästää pahan mielen ulos niin tilalle pääsee hyvä mieli. Yhtenä päivänä olimme mitta täysi sairaaloita. Sen asian Reetta käänsi jälleen positiiviseksi, ajattele nyt ilman sairaaloita minuakaan ei enää olisi. Voi vitsi tuota lasta, kuinka paljon se voikaan meille opettaa ja on jo opettanut!
Viime yö minun piti nukkua valot päällä, silloin peikot eivät niin pyörineet ympärillä... Ikkunat olivat auki ja sieltä lentelee syksyn viimeisiä pörrääjiä. Heräsin kuudelta hyttysepistoon ja ininään. Sitten se lakkasi. Äsken kun petasin petiä se raukka löytyi prässättynä sängystä. Tukala loppu jäädä meikäläisen alle.
Sairaalalla kaikki on kaikki. Eilen ei ollut tyynyliinoja, niinpä Reetan tyynytkin ovat poikkilakanoiden sisällä. Kertakäyttömukit loppuivat, lopulta saimme niitä puolenkymmentä. Keittiössä on mausteina ainoastaan kuutioita, suolaa ja pippuria. Keskuskeittiö pystyi varastoa täydentämään ainoastaan basilikapurkilla. Yhdet vanhemmat ostivat sitten puuttuvia mausteita. Pikkulusikat on koko ajan kaikki käytössä. Astiat ovat eriparisia ja kolhiintuneita. Olen laittanut pois juomalaseja, joista puuttuu paloja reunasta. Leikkuulaudat ovat vanhempien hankkimia. Mehukannuja ei ole, olenkin pakastusrasialla mehuja neidille kuljettanut. Leikkuuveiset ovat aataminaikuisia ja huonoja, juuresveitsiä on yksi. Paistinpannu ei koske kuin vähän levyyn, sillä se on kuperaksi muuttunut. Voi kunpa olisi löysää rahaa, niin menisin ja ostaisin, täydentäisin ja piristäisin... Onneksi saan sentään kauniita servettejä irti, sekin on jo iso nautinto meidän kulinaristille.
Eilen Reetta sai väärät lääkkeet, onneksi tarkistin. Kippo oli Reetan, mutta lääkkeet väärän malliset, siis tarkemmin kun asiaa tutkittiin niin ihan väärät tabut. Puistatti, en haluaisi näistä aisoista enää olla huolissaan.
Minun takkini helmassa on sellainen nauha. Yksi aamu parkkeerasin pyörän ja otin muutaman askeleen. Sitten alkoi pyöriä kaatumaan ja matkani jarruttui. Takin nauha oli ajaessa kiepahtanut istumien jousiin kiinni. Näin ollen sitten ketjureaktiona muutkin pyörät kaatuilivat minun liikkuessa. Ei auttanut kuin perruuttaa, nostella pyöriä ja irrottaa takki pyörästä.
Lauantaina ostin uuden hiuskiinteen. Eilen kun purkkia nostin, se ei irronutkaan pöydästä. Se siis tuhisee ja suhisee itsekseen. Laukussa se oli suhissut silmälasikotelon, kännykän ja rahapussin tahmeiksi. Inhottavan mömmöisiä, voiko kännykän pestä?
Kello tulee kahdeksan, Reetta kyseli missä viivyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti