HYVÄÄ UNTA

Olen nukkunut kuin pölökky tai tukki kansankielellä, heräsin vasta seitsemältä. Reettakaan ei aamuneljältä ole soittanut, ilmeisesti siellä on ollut toinen unikeko. Posteljoonin aavistin unen läpi, mutta jatkoin nukkumista. Olen jotenkin niin pöllästyneen oloinen ja todella levännyt. Olen nukkunut ikkunat auki, joten olisiko ulkoilma unettanut. Ikkunasta on sisään pörrännyt ampiainen, se näyttää todella uniselta kun tuossa ikkunalaudalla kiertää kehää.
Reetalla on huoneessa taideterapia-ateljee. Käytössä on loistavat materiaalit, siis oikeat värit ja paperit, sekä tekniikat. Minä olen assistentti, leikkaan, hinkkaan kaverina peukalolla ja käytän teräaseita. Yhtenä iltana vähän varoen kysäisin hoitajalta saisimmeko kirurginveitsen. Kuulemma monia toiveita ja kysymyksiä on kuultu, muttei kukaan vielä kirurginveistä ole tarvinnut. Vakuutin osaavani käyttää sitä, enkä anna Reetan käyttää. Päätään puistellen ja naurahtaen sain teräaseen, tai siis vastaavan ompeleidenpoistoterän. Nyt saamme siis selkeitä leikkauspintoja ja kehyksiä töille. Eilen olivat lääkärikierrolla puhuneet, josko Reetta pitäisi näyttelyn täällä. Reetta toki innostui valtavasti, mutta taiteilija haluaisi itse olla työnsä asettelemassa, katsomassa ja tarkistamassa. Otti raukka hiukan paineitakin moisesta, kun kaikki työt eivät heti miellyttäneet silmää. Niin ja tyhmä äiti katkaisi liidun, joka sitten veti viivan väärään paikkaan. Silloin meinasi näyttelyunelma raukalla musertua täysin ja valtavia krokotiilin kyyneliä helmeili silmistä. Todella vaikuttavaa luomisen tuskaa. Välillä Reetta istuu risti-istunnassa turbaani päässä ja joogaa. Oum, oum, oum kuuluu vain, kun neiti meditoi. Kädet ovat kämmenet ylöspäin, silmät pääsääntöisesti kiinni. Mitä nyt toisella silmällä salaa seuraa hoitajien ilmeitä ja reagtioita moiselle puuhalle. Välillä meinaa pokka pettää, kun hymyilyttää seurata hoitajien ilmeitä. Siis onko tuo lapsi tosissaan? Oum, oum, onhan se todella tosissaan. Pakkohan sitä on välillä relata ja tyhjentää aivonsa luovuuspuuskassa. Eli emme siis ehdi telkkaria juuri katsomaan tai tietokoneella olemaan. On täysi työ ehtiä koulua käymään ja hoitotoimenpiteet tekemään, kun päällä on inspiraatio. Mutta tuen mielelläni tässä projektissa, kun päivät menevät nopeasti ja silmissä on valtava palo.
Illalla Reetta soitteli, että iltalabrat olivat olleet hyvät ei tankkaustarvetta, leukkaritkin olivat kuulemma nousseet. Hoitajat tuovat yleensä lapulle kirjoitettuna labratulokset. Reetta analysoi ne yleensä itse. Viime viikon valtavasta suu-ja nielukivustakin olemme keskustelleet. Ei kipu aina paha asia ole, sillä nythän kipu johtui juuri itämisestä. Se oli siis hyvä merkki, toivottu asia. Kipu on kuulemma unohtunutkin jo. Morfiinia ei enää ole mennyt muutamaan päivään, eli kipu on siis ainakin nyt selätetty. Iho välillä lehahtelee, mutta se ei ole vielä käänteishyljintää vaan itämiseen liittyvää protestointia. Hyljintä jää pidemmäksi aikaa kuulemma pintaan, ei katoa noin nopeasti. Paas kattoo taas mitä tänään on vastassa. Neiti minua jo kyseli, missä viivyn. Onhan kello jo 07,55. Aika startata fillari, sillä assistenttia kaivataa. Tänään on siis päivä +15, olen niin kauhean kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä. Huh!

Tuula tuossa kyseli Reetan syövästä ja käänteishyljinnästä. Reetan leukemia on ollut tyypiltään pre B ALL, käsittääkseni lyhyt hallittu käänteishyljintä on odotettua, jopa toivottua. Huomasittekos, että kirjoitin menneessä aikamuodossa. Sillä uskomme, että Reetta ei enää ole syöpäpotilas, vaan nyt meillä on kantasolusiirtopotilas.
Tulin osastolle mutkien kautta suoraan puoli kymmenen jälkeen. En vielä ole käynyt huoneessa, olen kyllä salaa oven takaa seurannut neidin puuhia. Ilmeisesti inspiraatio meneillään, tarkkaa mittaamista, huulet heiluu itsekseen, väritystä ja mallaamista pää kallellaan. Aamuhommat olivat menneet loistavasti, ihan ilman äitiä. Huoneeseen meni siivouspartio, joten en tunkenut samasta avauksesta. Sitten saapuikin opettaja, annoin mennä. Sittenpä on kaikki velvollisuudet tälle päivälle hoidettu. Reetta soitti minulle, että haluaa marsipaanileivoksen ja muistutti vielä että marsipaani, ei parmesaani. Voiko äitiriepu sekoittaa marsipaanin ja parmesaanin, ainakin Verna ne lahjakkaaasti sekoittaa. Nyt minulla on tuliaisina punainen ja vihreä marsipaaniomenaleivos. Saas nähdä maistuuko, vai oliko se vain sellainen mieliteko. Aamu vaikuttaa leppoisalta ja positiiviselta, eli tulossa hyvä päivä. Sovitaan taas niin...