Maanantaista saakka Reetta on saanut olla kuutisen tuntia irti letkuista. Se aikahan pitää hyödyntää täysillä. Lattialle on levitetty jumppamatto. Reetta sai punaisen ja vihreän jumppanauhan, siis sellaisen jota kepillä heilutellaan. Jumppapallon, lannevanteen ja ilmapalloja. Eli nyt huoneessamme on jatkuvasti jos mitäkin esitystä tai kilpailua. Jumppamatto on estraadi ja suihkuverhot ovat esirippu. Minä olen juontaja, kuuluttaja, tuomari. Kuulutan kilpailijan sisään, sitten heilahtaa suihkuverho ja taiteilija saapuu. Upeasti ryhdikkäänä ja aina uusi show. Minun pitää seurata ainakin toisella silmällä, jotta voin antaa arvostelut. Reetta pyytää myös kritiikkiä, kuulemma kestää senkin ja haluaa oppia sitä kautta. En siis voi olla poissaoleva, heti kärähdän.
Maanantaina neiti oli hikisenä alusvaatteisillaan heilunut kolmisen tuntia. Kesken session tultiin ottamaan kontrollit; lämpö, paineet ja syke. Voi kauhea paikka kaikki koholla, kuinka se nyt noin! Hikisestä kainalosta mittari näytti 37,7 ja viileämmästä korvasta 37,1. Itsellä kiehahti, kait ne koholla olisi itse kullakin, mikäli olisi kolme tuntia hyppinyt ja pomppinut liki kolmessakymmenessä asteessa... Kauhea haloo nousi, suihkussakin tarkkailtiin. Lopulta lapsi sai hikensä pestyä ja sykekin rasvauksien jälkeen tasottui. Kas kumma kaikki palautui normaaliksi. Miten se nyt tuolla tavalla? Niin mitenkähän.
Välillä käytävästä ovi-ikkunoiden takaa löytyy katsomo. Hoitajat ja siivoojat laumana seuraavat Reetan taidetta nauhoilla. Se onkin kaunista ja seesteistä katsottavaa. Toivon, ettei katsojia ole silloin ollut, kun olen itse pyörittänyt lannevannetta ja harrastanut jumppapalloakrobatiaa. Olemme myös pelanneet lentopalloa, siinä meinaa katto ja seinät tulla liika lähelle.
Eilen aamulla matikanlaskut tuottivat ongelmia, siis neiti osasi ne mutta ne opetettiin vaikeamman kautta. Miksi siis pitää tehdä noin tyhmästi, kun voi laskea suoraan? Näinpä ratkaisimme monta asiaa suihkureissulla. Neiti oli suihkussa, minä huutelin laskut. Reetta laski päässä, sormilla ja varpailla, minä kirjasin. Todella nokkelasti teimme pari sivua. Opettaja hyväksyi toimintatapamme. Sitten kun oli tunnin aika, olikin liikuntaa. Onneksi opettajakin jaksoi innostua moisesta akrobatiasta. Samoin psykologi tuli kyselemään, josko varattaisiin aikaa jollekin päivälle. Reetta pyysi heti, sehän onnistui. Näinpä psykologinkin kanssa harrastivat palloilua ja toimintaa. Siinä voisi tietty kaikilta ottaa tunnin jälkeen kontrollit, värähtääkö? Kyllä kuulkaa värähtää, takuulla.
Tälle päivälle on varattu sitten taideterapiaa, paas kattoo kuinka he meinaavat sen toteuttaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti