Päivä +20. Huoneessamme on ollut käsinkosketeltavaa raivoa, kiukkua, koti-ikävää, tylsistymistä ja kaikkia lieveilmiöitä. Seinät ovat tuntuneet kaatuvan, hajoavan ja paukkuvan. Kuulemma naapurihuoneissakin tiedetään tapahtumista... Reetta on päättänyt pelata myös jalkapalloa hajoittamisen uhallakin, leipoa pipareita, ajaa taideterapeutin ulos, minussa taas roikkua ja huutaa. Kiristää ja painostaa. Tarvitsen happea ja kipeästi. Hain itselleni salaattiannoksen ja viimeinkin meillä on tyyntä. Eikä mennyt kuin puoli kahteen iltapäivällä.
Onneksi lääkärikierrolla tuli positiivisa asioita vastaan. Varmaan sekin laukaisi meidän molempien kireyden. Crp oli onneksi laskenut, nyt 8. Trompparit yli 160, hemo noin 100, leukkarit yhä 1,7 ja neutrofiilit nousseet 0,66:een. Kuulemma neutrofiilit sahaavat yleensä jopa 0,30 ja taas ylös, lopulta vakiinnuttaen paikkansa. Mutta minkäs sille omalle paniikilleen voi ja tuo crp voi siis kertoa muutakin kuin tulehdusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti