Näin juuri upeita kuvia kukkasista, joita löytyy omista pihoista. Sellainen värikäs sekakimppu. Oranssin ja keltaisen eri sävyjä, tummaa punaista, hillittyä valkoista taittuen harmaaseen, syvää liilaa ja purppuraa, vihreän eri sävyillä. Siis sehän on kuin meidän värikäs perhe. Jotta yksittäinen kukka, muoto ja väri pääsee oikeuksiinsa sitä täytyy korostaa jollakin huomaamattomalla, mutta tärkeällä materiaalilla. Erilaisten pintojen, muotojen, struktuurien yhdistelmä voi olla tasapainoinen. Siis ymmärrätkö, juuri näin. Ajatus aukeaa aina vain selkeämmin itselle. Erilaiset asiat yhdessä muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden.
Sairaus, mieli, väsymys, hoidot, onni, ilo, rakkaus, itku, huoli, epävarmuus, helpotus, toivo. Kaikki nämä voivat olla erilaisia kukkia ja luonnonmateriaaleja. Osa on kiiltäväpintaista, mukaan mahtuu myös rosoisuutta, himmeyttä, hohtoa, karheutta, leikittelevyyttä, herkkyyttä, vahvuutta ja niin edelleen. Mikään materiaali ei erotu yksistään ilman kontrastia. Kiillon voi erottaa paremmin, kun rinnalla on mattaa ja rosoa. Kuinka tärkeää on välivihreiden merkitys. Ne ovat monia kertoja piilossa, huomaamatta, itseään korostamatta, mutta ne pitävät kokonaisuuden kasassa. Tähän vielä tekniikka, jolla asiat saadaan pakettiin, kimpuksi.
Nyt siis kuvittelet sielusi silmillä paljon erilaisia kukkia ja materiaaleja. Siitä sidotaan runsas, rönsyilevä, muodoltaan kuitenkin hallittu ja pyöreä syyskimppu. Mukana on ruskaa, kontrastia, särmää, leikkiä, kiiltoa ja mattaa. Me jokainen edustamme vuorollamme kiiltoa tai rosoa. Kukaan ei korostu ja ponkaise sieltä liikaa esille, vaan pysyy hallitussa muodossa. Elämässä tarvitaan monia rosoja ja himmeitä materiaaleja, jotta värit erottuisivat paremmin. Sitähän tämä.
Jos meni aivan yli hilseen, niin sallitakoon. Olen siis menneisyydeltäni floristihortonomi ja se piirre puski nyt vahvasti pintaan. Miltä kuulostaisi jos kuvailisin meidän perhettä ja elämää sanoilla harmooninen ja tasapainoinen, hallittu kokonaisuus? Ei uponnut, eihän! Kyllä se on paremminkin tuo kontrastien ja värien ilotulitus. Runsas, rehevä ja rönsyilevä. Sekamelska.
Eilen meille puhuttiin siirrosta Ouluun, kenties ensi keskiviikkona. Voi sitä pakahdutettua hymyä ja huojennusta. Siis jos kaikki menee, niinkuin on tähänkin saakka mennyt. Jos ja jos. Jos. Reetta hykerteli illalla, että näinkö lyhyt aika tämä on, onpas mennyt nopeasti. "Ei se maailma tähän kaaju". Siis neiti tarkoitti, että kantasolusiirto on myös mahdollisuus. Ihan piti muutama kyynel tirauttaa, kun lastani kuuntelin ja katselin. Ne olivat sellaisia hujennustippoja ne.
Eiliset veriarvot ovat hyvillä malleilla, pientä heilumista, mutta ihan jees. Heiluntaa on siis ylös, että alaspäin. Pääasia, että paketti pysyy hallinassa. Nesteytys on lopetettu, kaikki menee suun kautta. Maksansuojalääkkeet aloitetaan purkamaan, lauantaina vain kerran päivässä. Käänteishyljintäarvot ovat hallinnassa, nyt kun on siirrytty suun kautta otettaviin. Aikaisemmin ne heiluivat kuulemma rajustikin, kenties näytteenottoteknisistä syistä.
Iltasuihkun jälkeen paukahti raju reaktio ihoon. Takareidet ja pyllynposket nousivat kirkkaanpunaiselle laatalle. Kuin nokkosrokossa. Paniikissa informoin asiasta ja rasvasin hysteerisesti. Olinko jotenkin laiminlyönyt tai sulkenut silmäni tärkeältä asialta? Nytkö ne hyljintäoireet räjähtivät käsille? Paniikkia kesti muutaman minuutin ja pahkurat katosivat. Huh, taas!
Ulkona tuulee, myrskyää, sataa ja viskoo. Tuossa äsken harjakihartimella kuivailin hiuksiani sadetta katsellen. Siis tyhmä minä, nehän kastuu heti kun pääsen ulos. Eilenkin pyöräilin muka sateenvarjon kanssa. Varjo oli välillä nurinpäin, lintassa ja läjässä. Kastuin kuitenkin. Eli nytpä pakkaan vaihtovaatteet ja kiharrusvehkeet mukaan. Loihdin ihanan ihmisen esille vasta sairaalassa... Kello tulee pian yhdeksän, lupailin mennä yhdeksän jälkeen. Eilen olin jo kahdeksalta osastolla ja Reetta nukkui käsi poskella yhdeksään saakka.
Tulkoon tästä värikylläinen päivä!
Kiitos, olen muuten saanut sähköpostia, kirjeitä, puheluita, tekstareita ja kohdannut uusia ihania ihmisiä. On kiva tietää mitä muillekin kuuluu. Eli tässäkin pätee kontrastit. Monen tarina on monimutkaisempi kuin meidän, osalla taas helpompi. Meidän tarinamme koostuu monista väreistä ja pinnoista. Ilman rouheutta kirkkauskaan ei korostu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti