VARMAA ON EPÄVARMUUS

Olemme Reetan siirrossa päivässä +25. Eilen lääkäri totesi Reetan arvojen nousevan kauniisti ja tasaisesti, piirtäen hymynaama-kaaviota näytölle. Nyt lyö totaalisen tyhjää, en saa kaivettua lukuja muististani mutta jospa se ei ole niin merkityksellistä. Merkitystä on vain sillä, että suunta on oikea ja neiti voi hyvin.
Viime päivinä olen jälleen tajunnut epävarmuuden, kuinka nopeasti kaikki voi muuttua. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Kuinka pian kaikki saattaa ollakin ihan toisin. Tuuletuksiin ei ole varaa. Syyllisenä heräilin tähän aamuun, sillä olinhan nukkunut loistavasti. Olenko tuudittautunut liika helppoon. Enkö tajua realiteetteja. Yritän antaa itselleni luvan vähän relatakkin, ei se ole helppoa.
Kotipuolessa torisee syysflunssan kourissa yksi jos toinenkin. Onneksi Pasi ja tytöt eivät ajelleet tänne, vaikka ikävä meinasi ajattaa. Vernalla on eilen noussut kuume ja nenä torisee. Kauhukseni niistin omaakin nokkaani tänä aamuna, flunssaa, herkkyyttä, muuta tukkoisuutta, tiiä tuosta. Yritin muistella olenko muina aamuina niistänyt, ei mitään havaintoa. Mutta tänään olen ilmeisesti kaikki aistit terästettynä, ettei mikään flunssa iskisi. Onpahan jälleen asia, joka nousee huoleksi saakka. Olen tosin tajunnut ilman jähtyneen. Aamuissa on kirpakkuutta, olen jopa tajunnut käsiä palelevan pyörän kyydissä.
Eilen Reetta sai jälleen väärät lääkkeet. Ne oli Reetan kupissa, mutta vääränä päivänä. Siis onneksi ei kenenkään toisen tabuja. Kaksi havaittua kertaa viikossa, on mielestäni minunlaiselleni friikille liika paljon. Lääkkeitä tulee kolmesti päivässä. Päivälääkkeet tahtoo jatkuvasti unohtua tuoda, olenkin käynyt ne kahden paikkeilla itse pyytämässä. Selitys on ollut, että todella harvalla lapsella menee suun kautta lääkkeitä, siksi ne tahtovat jäädä jakamatta. Muutamana päivänä olen tajunnut asian vasta viiden paikkeilla, jolloin rytmi menee aivan sekaisin. Mutta tuo on onneksi pientä.
Tämä sairaalamaailma ja Helsinki on kulttuurien sulatusuuni. Monena aamuna olen hyräillyt jotakin nuorenseurakunnan veisua, jonka sanat menevät: "yhdentekevää on uskonsuunta, ihonväri, nimi...". Näin se on. Toisaalta olen havainnoinut myös hematologisella osastolla olevan enemmistön muita kuin alkuperäisiä suomalaisia. Eli saamani vastauksen mukaan monilla roduilla on enemmän verisairauksia kuin meillä. Osasinko muodostaa lauseeni ymmärrettävästi, en rasistisesi. Mutta mikään uskonlahko, rotu tai maailmankatsomus ei voi tältä suojella. Se on itsellä lohduttavana tekijänä. Syöpä lapsella ei ole itse aiheutettua, se voi tulla kenelle vaan. On kulissit mitkä hyvänsä. Täällä ei ole merkitystä asunnon tyylisuunnilla, koulutuksella, auton vuosimallilla, merkillä tai perherakenteella. Olemme kaikki niin samalla viivalla. Onneksi myös hoidot annetaan samanarvoisesti.
Eiliseen ruokavalioon ajattelin pompahtaa. Nesteitä meni loistavasti, 1900 milliä. Ilmeisesti nesteistä päästään pian kokonaan  irti. Nythän niitä on mennyt vain muutama sata milliä maksansuojalääkkeiden tiputuksen yhteydessä kahdesti päivässä. Keitin eilen siskonmakkarakeittoa, kriitikko piti siitä kovasti. Lämpimät voileivät ovat myös valtavassa suosiossa. Illalla hain tälle päivälle jo valmiiksi pepperonomakkarasiivuja ja juustoraastetta. Paahtoleivälle tomaattikastiketta, pizzamaustetta, täytteet ja rapeaksi uunissa. On kuulemma nautinnollista. Mitäpä äiskä ei tekisi, jos kerran maistuu.
Heräsin tähän päivään jo ennen kuutta, olen siis ollut aamuvirkku. Kahvikin maistui todella hyvälle. Aamu näyttää tosin usvaiselta, mutta jospa se tuosta vielä aukeaisi. Eilen minulla kramppasi oikea puoli hartiasta, jokin inhottava jumi. Onneksi minulla oli relaksantteja mukana, joten taas kulkee, ei jumita sitten niin yhtään. Mitäs jos tästä ryhdistäytyisin ja olisin aikaisin osastolla. Eilen Reetalla meni iltalääkkeiden kanssa hörinäksi. Kauheaa rätkätystä ja ajan pelaamista. Eli kaikkea vitkutellaan, jotta äidin lähtökin siirtyisi pidemmälle. Ovela tekniikka. Melkein jo väsyneenä suutuin ja pyysin napakasti ottamaan tabletit, jotta aikataulu ei lipsu. Neiti veti siitä herneet ja tokaisi: on se kumma jos ihmisellä ei saa hauskaakaan olla. Eli tästä viisatuneena yritän pitää hauskuuden mielessä tässä päivässä. Saakait sitä lapsella hauskaakin olla vaikka on sairaalassa ja eristyksissä, vaikka äiskä on uupunut ja haluaa nukkumaan. Hauskuushan on revittävä siitä hetkestä, kun on hauskaa. Ei sitä voi väkisellä puskea pintaan. Tästä tulee siis hyvä ja hauska päivä, sovittu!