SIENIFANTASIA

Syksy on yleensä meidän perheen metsäretkiaikaa; nuotiota, eväitä, sieniä, marjoja, sammalia, jäkälia, tunnelmaa, tuoksuja. Aamulla tajusin nähneeni metsäunia. Siis mitä ilmeisemmin kaipaan luontoon oikein kunnolla. Naurahdin itsekseni, kun muistan tehneeni sienisalaattia unissani, maistaneeni sitä. Seurasin jotakin henkilöä sivusta, kun hän tekemääni sienisalaattia leivälleen laittoi. Otti lisää ja lopulta kaapi koko astian tyhjäksi. Siihen minä säntäsin leveilemään, se oli minun tekemääni metsäsienisalaattia, jossa on valtavasti sipulia. Luukutin reseptiäni isoon ääneen ja kaikki halusivat sitä maistaa. Mitä ilmeisemmin minulla on ollut aktiivinen metsäretkiyö, sillä unessa ämpärit pursusivat marjoja ja sieniä. Tunsin kumpparit jalassani ja tuoksut ympärilläni. Fantasia. Hah!
Aikoinaan kun tuplatkin olivat vielä vaipoissa ja kävelivät huojuen, kävin metsässä kaikkien kanssa yksinään. Muistan kuinka isommat, niin olihan vanhin jo yli 4 vuotta, auttoivat pienempiään. Nostivat pystyyn ja kannattelivat kyykkypissalla. Rämmimme reput selässä, välillä oksien alta kontaten kun ei jalat riittäneet ylittämiseen.
Viime syksynä olin laumani kanssa metsässä. Reetta siellä kädet levällään mättäällä seisoi ja sanoi; tämä se vasta on elämää. Verna keksi kuinka hyviä trampoliineja mättäät ovat, boing, boing. Mukana meillä on sieni-, jäkälä- ja sammalopas. On kiva katsoa kirjasta löytyykö vastaavia ja tunnistaa niitä. Sienissä tytöt ovat jo todella loistavia tunnistajia. Meillä on eri kipot eri lajeille. Monia kertoja kuuluu huuto; hajaannutaan! Sitten bongaamme ja huutelemme kunkin koriin passelit sienet. Näin ne ovat jo valmiiksi lajiteltuja. Siihen hommaan iskee sellainen into ja hulluus. Kuinka paljon ja mitä kaikkea voi löytää. Kuinka nopeasti uutta sientä pukkaa. Viimeisinä vuosina mukana on pomppineet myös koirat. Ne saavat vapaasti juosta ja seikkailla. Ei pelkoakaan, että ne karkaisivat. Vähän väliä niillä on tapana käydä innosta läähättäen tarkistamassa muu porukka. Sieni-innostus jatkuu myös kotona. Tytöt auttavat perkaamisessa, ryöppäämisessa ja säilömisessä. Tietämättään he myös niitä suhteellisen paljon syövätkin. Vaikka eivät kuulemma halua syödä sieniä, sillä heille riittää niiden kerääminen.
Täälläkin päin on kuulemma valtavasti sieniä. Mutta enpä usko, että minun on järkevää lähteä niitä keräämään. Niin ainakaan yksin ja outoon metsään. Hesarissa oli ihan linja-autojen reittikartat, joilla pääsee metsään ja sieneen. Eikä ole niitä kumppareitakaan...
Tämän hetken tilanteessa sienistä on tullut myös painajainen. Sieni-infektio. Kuinka paljon pahaa sienet voivat myös aiheuttaa ja kuinka sitkeitä ne ovat. Missä kaikkialla sieniä on, missä muodossa, itiöinä, ilmassa, kaikkialla. Reetallahan menee sienilääkkeet isoilla paukuilla koko ajan, sienille ei saa altistua etteivät ne lehahda. Sienet ovat siis muuttaneet muotoaan myös omassa päässä. Enää ne eivät ole ainoastaan positiivisia asioita ja herkkuja, vaan ne ovat myös pahoja asioita. Näin ollen en siis todellakaan käy sienessä muuten kuin unissani.
Tänään on siis torstai, minulla on kuulemma vapaata nyt aamusta. En sen pidempään osannut nukkua kuin normaalistikkaan. Nyt sitten pyörin nollana täällä asunnolla. Ajattelin täyttää jälleen muutaman lappusen ja hakemuksen, jotta kaikki on taas ajan tasalla. Toki aikansa voisi muutenkin käyttää, mutta kun nuo ovat pakollisia. Täältä löytyy myös henkilö, joka siinä voi olla apuna. Näin ollen ne pitäisi tulla sitten oikein täytetyksi, rastit jokaisessa puuttuvassa kohdassa. Reetta veti eilen henkilökunnalle taideterapiaa ja opetti skräppäämään. Huomenna aikoi tarjota palveluksia psykologille, sillä aikaa kun minä käyn intialaisessa päähieronnassa. Systeemi on siis käänteinen, sillä Reetta antaa taideterapiaa ja virikkeitä muille. On sillä pokkaa! Mutta neiti on siinä ihan pätevä ja kärsivällinen. Eilen Reetta sai uuden kirjekaverin. Muutaman huoneen päästä samanikäisestä tytöstä. Toisiaan he eivät ole koskaan nähneet, mutta ovat kavereita sielunsisaria siitä huolimatta. Kohtalo yhdistää, siihen ei aina sanoja tarvita.
Tänään on päivä +28, uskomatonta mutta totta. Näin se aika hyrrää, tehdäänpäs tästä fantastinen päivä.