Joka päivässä on monia tunteita. Tunteiden kirjo on valtava, osan kykenee tunnistamaan heti, osan tunnistaa myöhemmin. Päivittäin tunnen pelkoa, kauhua, todellisuutta, väsymystä, kiukkua, vihaa, helpotustakin, onneakin, huojennusta. Uusi tunnistettava tunne on kiitollisuus. Joka ilta kun purkitan päivän tunnetilat, mietteet ja tapahtumat, viimeinen tunne on syvä kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että olemme jo näin pitkällä, jokainen uusi päivä on upea saavutus. Toki olen aikaisemminkin asiasta häivähdyksiä tiedostanut, mutta nyt kiitollisuudentunne tulee erittäin selkeästi jokaiseen päivään. Kaikessa elämän kauheudessaan meillä on asiat hyvin. Meillä täällä sairaalassa on asiat hyvin ja kotona muulla klaanilla on asiat hyvin. Kaikkien elämään kuuluu pieniä ja näköjään suuriakin notkahduksia, kriisejä, mutta kaiken sen voi kokea kuitenkin peruskiitollisena. Onpahan missä notkahdella, onpahan tukiverkko keiden kanssa notkahdella, onpahan perhe ja ukkokulta kenen kanssa notkahdella. Tajusin myös kuinka suurta ristiriitaa olen kokenut itseni kanssa, kun samaan aikaan olen ollut vihainen ja väsynyt. Oikeastaan taidanpa ajatella niitäkin kiitollisuudella, sehän vain todistaa että olen ihminen niin myötä kuin vastatuulessa. En ole kone, en ole tunteeton vaan tunteva ihminen. Vitsi, nyt se aukesi! Onneksi väsy siis kertoo, että elän elämääni täysillä. Onneksi väsy ja kiukku kertoo omien voimavarojen tilanteesta. Onneksi ne käskevät huolehtimaan myös itsekkäästi itsestä. Tässä savotassa kuulukin mennä laidasta laitaan, ei varmasti tyyntä balanssia noin vain voi löytää. Olenhan koko kesän itseäni pinnistellyt tähän savottaan, joten hetkellinen väsymys sallittakoon. Onneksi olen jaksanut tähän saakka, nyt on aika ladata uudelleen. Tänään menen uudelleen lymfaan vellottavaksi, nyt voin ottaa senkin rennosti kun tiedän mitä tehdään. Kiitollisena vain makaan kun toinen pistää mömmöt liikkeelle.
Kello on pian puoli kahdeksan. Ilmeisesti ajelen kaupan kautta, että Reetta saa toivomaansa karjalanpaistia. Kuulemma isoja lihanpaloja, pehmeää, mehukasta, mureaa, kosteaa... Lihat haudutetaan kuulemma sipulien ja porkkanoiden kanssa, hyvien mausteiden kera, hitaasti ja hartaasti. Niistä tulee loistava maku... Neiti katsoi eilen Sokkokokki-ohjelmaa, sieltä sai idean moiseen. Reetta kaipaa niin keittiöpuuhiin. Minunkin piti täällä asunnolla telkkari avata, yhdessä katsoimme kuinka mehevää lihaa lautasilla on, miten se kiiltää kosteana, miten ne on aseteltu ja maustettu. Olen siis todella kiitollinen Reetan ruokahalusta ja siitä, että hän pystyy syömään.
Tänään on perjantai, +22! Tästä tulee hieno päivä, josta tunnen syvää kiitollisuutta...
Te olette mainio tiimi ja mainioita yksiöitä. Hienoja oivalluksia ja ihan loistava "suoritus" kaiken kaikkiaan tämä keikkanne on ollut. Lukijastakin tuntuu hyvältä, että olette näin pitkällä ja asiat on noin hienosti.
VastaaPoista