TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

torstai 29. syyskuuta 2011

KASSIALMAT

Saimme kotiutusluvan!!!!!!!
Reetta nauroi, että kassialmat liikkeellä, taisi olla 7 erilaista nyssäkkää. Ajelimme Oulusta Kempeleeseen saakka, kunnes alitajunnasta välähti, jotain jäi. Lapsiko? No ei vaan lääkkeet, joilla pääsemme yön yli. Eiku uuppari ja takaisin.
Kun saimme luvan lähteä, sen kuuli koko osasto. Reetta kiljui ja pomppi puhelimeen, piti soittaa iskälle heti. Jihuu! Uskomatonta, helpottavaa ja huojentavaa. Siis kaikkea.
Kotiutuslapussa tosin luki, että erittäin helposti yhteys osastolle, heti jos jotain ilmenee. Tottakai, mutta kotiin, se riitti meille tällä haavaa.
Hain apteekista kassillisen lääkkeitä, ilman Kelaa olisi pitänyt olla noin 3000 euroa löysää, luojan kiitos hyvinvointivaltion. Osa tärkeistä osasista saapuu vasta ensi viikolla, jolloin kotilääkkeet ovat balanssissa. Toistaiseksi. Maksakaa hyvät ihmiset veroja, jotta yhteiskunta pyörii. Koskaan ei tiedä milloin se naksahtaa omaan nilkkaan. Onneksi omat verot yrittäjyyden aikana on lusittu, jotta voimme niistä nauttia, huh!
Mitäpä kotona. Pihalla paloi roihut, ruukuissa krysanteemit, pensaissa ruska ja lehdettömät puut. Korissa omien puiden omenoita. Pasin askartelema T-E-R-V-E-T-U-L-O-A-nauha ovenpäällä, siivottu huusholli, desinfioitu jääkaappi, iloiset lapset, liikkuttuneet elikot ja viiksetön mies. Voiko tällä hetkellä toivoa enempää?!
Ruokatoiveena oli perunoita ja iskän tekemää makkarakastiketta. Reetta totesi lähtiessä; eikö olisi valkosipulietanoiden ja valkoviinin paikka, yksi tavoite jälleen saavutettu. Voi tuota lasta, tuntee äitinsä.
Olemme siis syöneet hyvin ja nauttineet pyykkikoneen äänestä. Edistystä sekin, ei tarvi enää polkea pyykkejä puhtaaksi. Kynttilät palaa ja tuntuu kotoisalta. Kävin saunassa. Tuoksuttelin omia saippuoita, tuntui tutulta. Saunakaverina luotettava Reino, kuinka ihanaa oli istua kylki kyljessä ylälauteilla ja puhua pehmoisia.
Vuorotellen typyt ovat olleet huomaamatta kainalossa, jollakin verukkeella. Myös esimurkun uikkarihysteria on koettu. Minua odotti myös "lukematon" määrä postia, valtava työ saada kaikki jälleen ajan tasalle. Päivällä iski huojentava päänsärky ja paha olo, stressi laukesi paukahtaen. Nyt tuntuu ihan hyvältä...

4 kommenttia:

  1. Aivan ihanaa, että pääsitte kotiin <3 Melkein mullakin onnenkyyneleet silmissä <3

    VastaaPoista
  2. Jihuu!!Paljon onnea ja ilonhetkiä kotiin!

    VastaaPoista
  3. Oma koti kullan kallis. Onnea ja iloista mieltä sinne teille kaikille. Taas on kiivetty yksi puolapuun askel; teillä ne tuntuvatkin menevän tosi hyvää vauhtia. :)

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista