On liikuttavaa saada niin paljon kommentteja tänne blogiin ja muita yhteydenottoja muuta kautta monilta ihmisiltä. Osan lapset ovat tällä hetkellä enkeleitä, mutta siitä huolimatta he jaksavat tukea. Osa on minulle täysin tuntemattomia, henkilöitä jotka lukevat tätä blogiani, on myös osastolta tuttuja ihmisiä. On raakaa minun omilla ajatuksillani ja kokemuksillani kaivaa koettuja tunteita ja menetyksiä esiin. Eikö olisi helpompi kääntää täysin uusi sivu ja unohtaa nämä kauheudet. Ei, moni haluaa olla kaikesta huolimatta meille tukena, haluaa auttaa ja elää kanssamme hetki kerrallaan. Ehkä tässä on sekin, että vain samassa tilanteessa ollut voi täysin tuntea tunteet ja ajatukset omikseen. Tietää mitä on avuttomuus ja epätietoisuus. Ei tarvitse turhia selitellä. Osoittaa valtavaa vahvuutta, kun haluaa auttaa ja tukea tuiki tuntematonta. Mutta yhdessä olemme niin monin verroin vahvempia.
Toisaalta kaikki kommentit tulevat äideiltä. Onko kuulolla ketään saman kokeneita isiä? Onko miehen ajatuksenliikkeet millään tavoin verrattavissa naisten ajatuksiin? Kokevatko miehet asioita samoin? Vai paisutteleeko naisten kukkakaaliaivot tapahtumia, tilanteita ja tuntemuksia? Otappa niistä selvä!
Kiitos kanssasisaret!!!!
Vertaistuki on niin tärkeä ja vahvistava asia! Itse ainakin kaipasin kohtalontovereita silloin kun Aleksi sairastui ja lähti luuydinsiirtoon. Vertaistuki on helpottavaa...kun on ihminen jolle ei tarvitse selitellä mitään.
VastaaPoistaKyllähän me kaikki niin samassa veneessä ollaan,toiset vain seilanneet vähän pidempään...vertaistuessa on just se hieno asia että,kuten Johanna sanoi,ei tarvii selitellä mitään,pelottavimmatkin ajatukset voi jakaa.
VastaaPoistaSiitä vahvuudesta,Sylvan lehdessä oli mielestäni hyvä määritelmä asiasta:Mitä on olla vahva
"Se mikä ei tapa,vahvistaa",ei pidä paikkaansa.Hyväksyntä,rakkaus,tasapaino ja myönteiset kokemukset,Ne vahvistavat.Kun oppii antamaan anteeksi,itselleen ja muille ja hyväksyy tapahtuneet asiat,se vahvistaa.Kun avaa itsensä kaikelle hyvälle ja positiiviselle ja antaa itselleen aikaa,se vahvistaa.Kun uskaltaa olla heikko, se vahvistaa.Ja kun elämässä on tarpeeksi hyvää,pahakaan ei tunnu niin kamalan pahalta.Sitä on olla vahva!
Uskon että jonain päivänä me kaikki olemme vahvoja!
Päivi, luin kirjoituksen teidän neidin taistelusta ja selviytymistarinan. Meni aivan kylmät väreet. Mieletön savotta takana ja uusi elämä edessä. Terkkuja myös teidän urhoolliselle nuorelle naiselle, häntä ei hevin pikkutuulet puistele, on sen verran kokemusta pohjalla!
VastaaPoistaTiina