TEKNIIKAN IHMELAPSI

Taas sieppasi. Olen vuokrannut itselleni elokuvan, että voisin siihen keskittyä pari tuntia. No arvatkaapa, muistinko enää kuis nuo vehkeet pelittää. Siis en saanut sitä näkymään. Eilen sitten onnistuin hukkaamaan makkarin telkkarin kaukosäätimen. Se löytyi sitten muutaman tunnin kuluttua keittiönpöydältä villasukkien kanssa. Haloo???? Sitten on tämä joululajaksi saatu liusuvaluisuva kännykkä. Nyt siinä meni joku oikokirjoitin päälle. Ei tunne sellaista sanaa kuin kantasolusiirto. Ehottaa ja vaihtelee mielinmäärin. Menin ostamaan itselleni myös sellaista keppiä, jolla voisi kirjoittaa. No ei onnistu. Samsungissa siihen tarvitaan sormenpään staattinen sähkö! Eli kirjoitusvirheitä tulee suunnattomasti, eikä palijo enää tekstarit nappaa. Sitten kun soitan johonkin palvelunumeroon. Esimerkiksi If-vakuutusyhtiö. Siellä nauhoite latelee vaihtoehtoja, kun alan näpyttelemään tarvittavaa numeroa on näyttö jo pimennyt ja numeronäppäimistö kadonnut. Kun sen taas saan esiin, huutelee nauhoite jo tuntematonta numeroa tai näppäilyvirhettä. Velipoika soitteli pari viikkoa sitten. Kun vastasin niin veli olikin kaijuttimessa. Siis huuteli kaikkien kuultavaksi asioita. Aikani siinä puhelinta näpersin ja kysyi sitten veljeltä; oletko nyt kaijuttimessa vai luurissa? Oli vähä aikaa hiljasta, viimein Esa sanoi, ettei hän sitä voi tietää eikä päättää.
Viikko sitten koirapaniikin iskiessä en myöskään löytänyt valikosta oikeita numeroita. Ne rullaili mielin määrin ja miten sattuu. Aamulla systerillä oli myös koirapaniikki ja oli kuulemma vähällä liukuva kännykkä lentää kauas lepikkoon. Kokeilkaapa itse rauhallisin ja tasaisin hellin sormenhipasuin siirrellä ja liuvutella valikkoa kun sormet on jäässä, elikko tai lapsi tarvii kiireellä apua. Silloin vehkeiden tulisi olla varmoja ja hallittavia. Viime viikolla kun menin jumppaaan kännyni juuttui. Siis mikään ei toiminut tai vaihtunut. Entäpä, jos olisin tarvinnut hätänumeroa, en olisi voinut siihenkään soittaa, kun se ei aukaissut edes numeronäppäimistöä. On toki vehkeitä, joita osaan käyttää. Pyykkikone, imuri, kahvinkeitin, tiskikone, telkkari ihan perushommaan, autoakin välillä ja suihkua. Nyt tosin on ilmennyt uskomaton ongelma kamerasta kuvien siirrossa tietokoneelle. Viime vuonna se onnistui turhankin helposti, nyt ei sitten niin millään. Ei vaan pelitä. Meillä on kyllä ollut sellainen johtokin, mutta se katosi kerran Oulun reissulla.
Onneksi lapsosille nämäkin tekniset ihmeet ovat voitettavissa. Verna varsinkin on niissä aika haka. Viikonloppuna osastolla tytöt halusivat pelata sitä Pleikkaa. Pyysivät Indiana Jones-pelin, jota hoitaja luuli intiaani saunassa peliksi. Meille tuotiin siis pelkkä levy. Siinä minäkin sormet suussa mietin, kuis se pelittää. Onneksi potilaissa on fiksuja, nauraen minulle kerrottiin, että siihen tarvitaan myös se pelikonsoli. Sellaisen sitten lykkäilin osaston periltä Reetan kammariin. Autossa tosin on välillä liikaa noita sähköisiä osioita. Ovetkin välillä aukeilee ja menee kiinni väärään aikaan. Välillä taas takaliipparit heiluu, vaikken niitä heiluta. Kerran menin hakemaan peräkärryä Niemelänkylältä. Autossa ei ollutkaan vetokoukkua, siis se on kuulemma irroitettava. Tietenkin se oli vielä irroitettuna kotona varastossa. Hukkareissu. Viime viikkoisen siivouspuuskan yhteydessä sain häkävaroittimen piippaamaan. Siis se vinkui, vaikkei missään ollut etes tulta. Niinpä irroitin tai yritin irrottaa pattereita. No sain ne patterit irti ja kuulemma paljon muutakin. Hajotin kuulemma koko vehkeen... Mitä siitä taas seurasi, onkin ihan toinen juttu joka jääkööt kertomatta....
P.S. Pasi, yhtäkkiä en osaakaan käyttää tuota imuria, pyykkikonetta ja kuivausrumpua! Voisitko tulla viikonloppuna kotiin ja kokeilla osaatko sinä, siis pelittääkö ne sulla?