Olen syvässä huojennuksen tilassa. Reetan tämän aamun koetulokset olivat loistavat, hb 117, trompparit yli 280, neutrofiilit yli 5 ja leukkarit yli 11. Neiti on hyvävointinen, leppoisa ja touhukas. Nyt voimme kotioloissa lopettaa kasvutekijäpiikin antamisen, sillä arvot ovat kohonneet niin hyvin. Olipa ihanaa, ettei tänään tarvinnut lähteä Ouluun. Se olisi käytännössä tiennyt kahta seuraavaa viikkoa osastolla.
Oman huojennuksen olooni tuovat myös kipu-ja relaksanttilääkkeet. Nappasin ne puolisen tuntia sitten, pian alan leijumaan raukeudessani. Piikinkin olisin saanut, mutta en halunnut. Otetaan sitten, kun vetää vielä kireämmäksi. Onneksi kotona ollessa voi sopivasti olla koko ajan liikekannalla, ettei asennot puuduta. Kyllä tämä tästä... Autossa istuminen teki kyllä aika nannaa, kun sinne päivystykseen ajelin.
Mutta nyt annan levollisuuden ja raukeuden levitä raaja kerrallaan. Hengitän syvään. Tunnen kuinka käteni muuttuvat painaviksi. Tunnen kuinka jalkani muuttuvat painaviksi. Kuulen kuinka hengitykseni on tasaista, levollista. Silmäni ovat painavat, vaivun yhä syvemmälle levollisuuden tilaan. Kunnes; keittiössä pamahtaa! Muksut aloittavat kauhean riitelyn ja taistelun eilisistä kakunrääppeistä. Naps, silmäni räpsähtävät täysin auki, suu ammolleen. Raajani säpsähtävät, rentous pakenee jokaisesta nivelestä ja hermosäikeestä. Leijonaemo terästäytyy ja ampaisee erotuomariksi. Että ne jaksaakin tapella, milloin mistäkin! On niin kiva olla kotona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti