MINKÄ VÄRISEN PÄIVÄN TÄNÄÄN VALITSEN?

Mieletön oivallus. Reetta nousi ylös pussaillen, halaillen ja laulaen. Tällä hetkellä vuorossa on ravintolaleikki, kellohan onkin jo 08.05... Ravintoloitsijalla on silkkikukka teipattuna korvan taakse.  Hommat hoituu tanssahdellen. Kokki halusi keittää itselle aamupalaksi nuudeleita ( terveellistä? ). Nuudelipaketin väriksi hän valitsi keltaisen, sillä sehän on iloinen ja positiivinen väri. Reetta valitsi tämän päivän värikseen keltaisen ja aikoi olla koko päivän iloinen. Ei tarvinnut edes kättä lyödä asiasta, sillä päätös oli kuulemma niin vahva ja varma. Loistava asenne, pidä se. Älä anna toisten kääntää mieltäsi negatiiviseksi. Jos laulattaa, niin laula!
Tätähän mekin monesti tiedostamattamme teemme. Kaapissa pyörii kasa vaatteita, vaikka kuinka sen tutun rätin yrittää päälleen pukea se ei toimi. Jos olemme mieleltämme harmaita, ei silloin keltainen paita tunnu omalta. Toisaalta, ehkäpä harmaus haihtuisi jos vain sitkeästi olisimme värikkäässä. Välillä värikkyys häikäisee, sattuu silmiin ja pelottaa. On niin helppo paeta, sulkeutua tutun ja turvallisen mustan tai harmaan suojiin.
Eilen teimme energia-reissun metsään. Mukana kolme ylienergistä koiraa, jotka nauttivat riehumisesta. Meitä ihmisiä oli kolme lasta ja kaksi aikuista. Meillä energialataus oli lähinnä vastaanottava. Tarkoittanen sitä, kuinka upeita talvipäivän hetkiä luonnossa voi aistia. Aivan mielettömiä auringonsäteitä, valoja, varjoja, luminietoksia, tunnelmaa. Luonnonrauha oli tietty välillä hakusessa, sillä lapsista kuoriutui isoäänisiä viikinkejä. Heilläkin näytti tuota ylimääräistä energiaa löytyvän. Mutta kyllähän korpeen ääntä mahtuu.
Eilen olin ulkona useaan otteeseen, testailin tuota selän liikkuvuutta samalla. Tarpeeksi kun peittää, niin jospa se pysyy lämpimänä. Pasi tuossa kuittailikin minulla olevan aina menoa johonkin, entäs sitten. Joka paikkaan pääsisi mukaan mikäli halua olisi... En jää norkoilemaan paikalleni, taas kun on mahdollisuus liikkumiseen. Tänään tosin menen ihan yksinään kampaajalle. Tajusin, että skarpattavaa on. Ensi viikolla ihku pikkuveljemme pääsee kultansa kanssa naimisiin. On siis syytä vähän mökkiläisen terästäytyä. Ihana päästä välillä juhlimaankin. Reetan ja siinä samalla Pasin osallistuminen on vielä kysymysmerkkinä. Mutta katsomme sitten kun on ajankohtaista mikä on tilanne. Mitäpä tuosta etukäteen pattia tekemään. Ollakko vaiko eikö olla, siinäpäs vasta kysymys.
Aamuisin meillä ei juuri herätyskelloa tarvita. Unelmakollimme on sellainen. Yönsä Väinö viettää kodinhoitohuoneessa, sillä välillä energisyys ja leikit häiritsevät ihmisunta. Vartin yli seitsemän alkaa naukuminen ja oven kolluutus tassulla. Voi kuinka kollilla onkin paljon asiaa ja tarinaa kerrottavana, kun sieltä pääsee. Meillähän tunnetusti vessassa käydään avoimin ovin ja koko lauman kanssa. Eilen erehdyin laittamaan vessan oven kiinni, siitäkös alkoi oven koputtelu ja naukuminen. Mitä, mammako ei ottanut mukaan? Tunnetusti saunassakin on ainakin Reino, välillä myös Väinö ja Kaino jää pesuhuoneeseen odottamaan. Sitä pelottaa kiukaan sihinä. Väinö näyttää ihan onnelliselta, vaikka pallit poistettiin lauantaina. Ressulle piti antaa sydänhierontaa välillä, kun hengitys muuttui pinnalliseksi ja epäsäännölliseksi. Oli siinä koirilla hoivaaminen, kun toimme kollin vaaleanpunaiseen huopaan käärittynä unessa kotiin. Kyllä piti kaveria nuolla ja pukkia.
Nyt on aika terästäytyä ja toimittaa verikokeet labraan. Päivä menee siis odotellessa, mutta täysin luottavaisin mielin. Minkä värisen päivän tänään valitsen?

P.S. Nuudeli=ruoka, puudeli=villakoira.
Ennen lapsillamme meni nuudeli ja puudeli sekaisin. Oli hiukka raakan kuuloista kun he keittivät  ja söivät puudeleita. Kylillä he taas näkivät ihanan valkoisen nuudelin lenkillä.